Mun käspaikka

Neuloo, neuloo..
Helposti voisi kuvitella et minulla on tosi tylsää, kun olen alkanut tekemään käsitöitä. Ei suikaan, päinvastoin! Olen ihan innoissani kun saan pikku nappulan nukkumaan ja pääsen jakamaan nojatuolin kutimien kanssa. Kun työ on puolivälissä alan jo haaveilla seuraavasta projektista. Uudet langat pitäisi olla jo odottamassa, siitä saa hyvää tsemppiä kutoa nopeampaa. Leffat ja etenkin kauhuleffat ovat hyvää tekemistä samalla kun sukan varsi taittuu tai kaulaliina saa pituutta. Nykyään en myöskään nukahda kesken leffan niin helposti kun samalla neulon :)

Koko perheellä uudet jalassa

Harrastus alkoi varoivaisesti Mimmin säärystimillä. Ne olivat kiva ja helppo projekti ja ovat olleet balleriinalle mieluisat. Säärystimien jälkeen rohkaistuin ja tein itselleni elämäni ensimmäistä kertaa villasukat. Kun ei voi äidin neuvoihin turvautua seurasin ohjeita Novitan nettisivuilta. Kuitenkaan en jaksanut sitä mallitilkkua tehdä ja luotin sokeasti silmukoiden määriin... Sillä seurauksella, että kantapää ei todellakaan näytä kantapäältä vaan paremminkin siniseltä suojatossulta jonka sisään on sullottu korkokenkä... Se kantapää on saanut osakseen monet naurut :D Toinen sukka onnistui jo paremmin. En viitsinyt purkaa harjottelukappaleen kantapäätä, onpahan muistona. Kyseinen sukka ei kyllä mahdu mihinkään kenkään, mutta ne onkin kotoiluvillikset.

Tässä vaiheessa miestänikin alkoi kiinnostaa uusi harrastukseni. Välillä hän aina ihmetteli miten narusta voi tulla sellasta jälkeä. Lupasin tehdä sukat myös hänelle jos hän kävisi ostamassa sitä narua. Kangaskaupasta (joka on muuten lempi kauppani tällä hetkellä http://www.joann.com/) tuli kotiin todella paksua mustaa villalankaa. Sukat siitäkin kerästä lopulta tulivat ja vieläpä oikein hyvin istuvat.

Mimmin uudet asusteet

Alkukankeuden ja ylitiukkojen silmukoiden jälkeen tahti kiihtyi. Tein perinteisen vauvan kaulaliinan paksummasta langasta isolle tytölle. Kaulaliina on söpö ja muistan että minullakin oli tuollainen pienenä. Kalaliinaa seurasivat parit pipot. Näin jollain tuollaisen ihanan palmikkoneulepipon ja ajattelin, että se sopisi hyvin villakangastakkini kanssa. Mallitilkku jäi taas innostuksissa tekemättä ja ohjeen silmukkamäärät yhdistettynä valitsemaani lankaan tuottivat pienoisen pettymyksen. Pipo oli minulle aivan liian pieni, mutta onneksi perheen sisältä löytyi sillekin uusi omistaja. Ehkä teen vielä itselleni samanlaisen, parilla lisäsilmukalla. Miehelle syntyi myös pipo. Toiveena oli, että pitää olla sileää. Tein kuitenkin kolme oikein yksi nurin neuletta. Se näyttää aika sileältä, mutta joustaa. Joustaa kuulemma niin paljon, ettei sen kanssa voi lautailla. Siihen hommaan sitten pitää hankkia ihan joku omanlainen pipo :)

Mun pipopäät :)

Menee se noinkin

Langan menekkiä on vaikea arvioida. Usein se loppuu kesken ja pääsee taas lempikauppaan uutta hakemaan. On sillä erällä vaan kuitenkin jotain merkitystä ja langat pitäisi todellakin ostaa aina samasta erästä. Tuossakin kaulaliinassa lanka loppui juuri ennen toista päätä, ja nyt se on sitten hieman eri sävyä. Jos en olisi kertonut totuutta voisi kai luulla, että se kuuluu asiaa. Kun sitten on hankkinut sen toisen kerän työn loppumetreillä jää sitä taas epämääräinen määrä yli. Niitä keränloppuja varten on onneksi nuket :) Pikkuneidin nuket ovatkin nyt lämpimästi puettuina talven varalle. Villatakissa harjoittelin korinpohjaneuletta. Se ei oikein sovi tuollaiseen itsestään raitoja tekevään lankaan, mutta nukkejen muotimaailmassa se ei niin haittaa. Napit vielä puuttuvat, niitä onkin tarjolla täällä kaikenlaisia ihania. Täytyy mennä tytön kanssa valitsemaan. Napittaminen on Mimmin lempipuuhaa tällä hetkellä. Saa sitten hyvää treeniä kun pukee Minttu-nukkea.

Itselleni tein tuubikaulaliinan. Yhdistelin muutamaa ohjetta netistä ja päädyin tekemään reikäneulosta (Sirpa voit korjata, en tiedä mikä sen oikea nimi on).  Kaulaliina on ihan kiva ja lämmittää, täällä alkaa meinaan olla jo aika viileää. Takin päällä kaulaliinaa voi pitää kaksin kerroin ja ilman takkia vaikka sisällä kolmin kerroin. Ja hei yksi tällainen on jo tilattu multa :) Ei tästä käsityökuumesta kuitenkaan ihan leiville lyö. Langat on aika kalliita, mutta täällä varmaan vähän suomen hintoja halvempia. Ehkä siis hamstraan niitä kotiinviemisiksi Suomeen!

Ja pääsinpäs postamaan tälläisen muotiblogikuvan itsestäni, hehee

Tämän päivän ruokakauppareissun hamstraukset viittaavat erehdyttävästi maailmanlopun tuloon. Kasakaupalla suklaata, vaahtokarkkeja ja mm. kondensoitua maitoa. Maailmanloppu ei pelota, sillä huomenna pidämme yhden suomalaisen ystävän kanssa kokkailupäivän. Suunnitelmissa on vääntää lanttulaatikko ja muutamia joulunamuja. Nam!

Olishan voinut ostaa vaan valmiita karkkeja, mutta ei se ole sama...

Joulunodotusta

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Joka aamu Mimmi herää rieumuissaan huutaen "Tänään tulee joulupukki!"  Mutta ei kun vielä on vaan luukkuja avaamatta...

Jottei kuitenkaan odottelu kävisi liian pitkästyttäväksi niin puuhaa riittää joka päivälle.













Tällä viikolla on ollut ohjelmassa askartelua ja vuorossa ikätason mukaista leikkaamista ja pujottelua. Lumesta voi vaan haaveilla, mutta johan on jouluisen näköistä meillä.

 Viime viikolla kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä balettia. Voih se oli ihana! Mimmi jaksoi hienosti ensimmäisen puoliajan ja välttävästi myös toisen puoliajan. Esityksen jälkeen pääsi ihastelemaan balleriinojen pukuja ja sai ottaa kuvia heidän kanssa. Onnen täyttymys pikku balleriinalle, jonka omista treeneistä syksylllä ei tullut juuri mitään. Tanssintaika on kuitenkin vienyt mennessään, ehkä pitäisi ilmoittaa luovaan tanssiin seuraavaksi?

blié

Esityksestä jäi elävästi mieleen pienten hiirten tanssi, joka päättyi yhden osalta kohtalokkaasti. Vieläkin mietitään päivittäin mitä hiirelle tapahtui kuin se makasi maassa jalat kohti kattoa.... Ehkä ensi vuonna tarinasta jää mieleen jotain muutakin :)

jännää...

Ihana mekko..

Pääosan tanssija ja pikkuballeriinat

Viikonloppuna juhlittiin jiu jitsu kauden päättäjäisiä nyyttäreiden merkeissä. Tarjolla oli hurjasti ruokaa, erilaista, eri maista. Me olimme leiponeet ison satsin joulutorttuja ja ne menivät kuin kuumille kiville.
Syömisen jälkeen  parasta oli riehuminen, niin pienten kuin isojenkin mielestä. Mimmin kuperkeikat ja ukemit ilahduttivat. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Harmi vaan, ettei ole vielä alle kolmevuoiaille omaa ryhmää. Ehkä sitten suomessa pitää harkita sellaisen perustamista...

Kotonakin voisi olla lattiat tatamia,  ja seinät :)

Viikko vielä jouluun ja glögi on jo loppunut... Iltaisin on tullut nautittua kynttilävalosta ja käsitöistä kuuman glögimukin seurassa. Pukinkonttiin on valmistunut kaikenlaisia pehmoisia paketteja, niistä lisää vaikka seuraavalla kerralla.

Tunnelmallista joulunodotusta!

Joulu on jo ovella....

Joulun voi nähdä kaikkialla, vaikka jouluisesta lumesta ei ole tietoakaan.

Joulun odotus alkoi kun hankin koko pihapiirin komeimman ovikranssin :) Isännän mielestä se on jo pikkasen liikaa, mutta ei se täällä amerikassa ole edes huomiota herättävä!





Tuskaiseen odotukseen apuna on jopa kolme kalenteria. Melkein puolet luukuista on jo avattu. Joka aamu herätään iloisena kurkkaamaan Muumi-kalenteriin, tai kalentereihin. Yhdessä on kuvia, toisessa suklaata ja kolmannessa pikkuhahmoja.

Joulukuusikin on jo pystyssä. Ostin käytettynä muovikuusen värikkäine koristeineen. Se on jotain sellaista mitä ei ehkä enää tulla näkemään meidän kodissa. Mutta maassa maan tavalla ja pikkuneidista se on ainakin tosi hieno värivaloineen kaikkineen.

Joulukorttitalkoot taas takana.
Toivottavasti kortit löytävät perille täältä meren takaa.  Ja niille, joille kortti ei syystä tai toisesta tipahda postiluukusta, toivotamme hyvää joulun odotusta näin blogiteiste :)

Pakettikortit teimme Mimmin kanssa mitenkäs muutenkaan kuin perunapainannalla, vanhat kunnon päiväkotiaskartelut käyttöön!















Jouluvaloja

Jouluvalokarkelot ovat alkaneet. Talot kilpailevat kadun varren komeimmista valoista. Autosta niitä on vaikea saada ikuistettua, tässä kuitenkin jotain kuvia liikennevaloista otettuna. Täytyy lähteä joku ilta kävelylle kunhan kaikki ovat saaeet talonsa koristeltua. 






Monissa paikoissa on myös erilaisia valoreittejä, joille on pystytetty upeita valoja. Kävime eräässä puistossa ihastelemassa valoloistetta ja testailemassa uutta kameraa.

Cookien Swap
Keksit ja piparit kuuluvat jouluun. Cookiet ovat täällä aika valtavia, yleensä suklaahippuja sisältäviä herkkupommeja. Kansainvälisten naisten ryhmässä järjestettiin keksimaistiaiset. Jokainen leipoi jotain maalleen tyypilliä keksejä ja sitten maisteltiin kaikkia. Me tehtiin Mimmin kanssa tottakai muumi-pipareitea. Onneksi mummi oli tuonnut pikku leipurille muotteja suomesta. Kaiken joulukiireen keskellä jouduin turvautumaan Ikean valmistaikinaan... Kuitenkin hyviä tuli ja maistuivat muillekin!

Muumit valmiina, oli muutama Niisku Neitikin

Purkillinen keksejä, nam.
Muutama säästettiin iskällekin..

Herkkuja tarjolla

Taloyhtiössäkin juhlittiin joulunodotusta. Party Roomissa oli tarjolla pikkusuolaisia ja erilaisia piirakoita. Illan kohokohta oli arvonta, josta meille tuli kotiinvieisiksi jouluinen kori. Nyt se on nukensänkynä ja tuli todella tarpeeseen :)

Pihan lapsia saman päydän äärellä, hauskaa ja villiä menoa

Arpaonni suosi meitä(kin)

Jouluun kuuluvat myös pienoismalli kaupungit junineen. Kävimme ihastelemassa yhtä valtavaa pienoismallia.

Alussa vielä jännityksellä odotettiin junan uloa, kunnes lopulta teki mieli mennä katsomaan vähän lähempää...

Pieniä yksityiskohtia myöden ihastuttava!

Suomalaiset joulujuhlat
Suomi-koululla päättyi lukuvuosi viime viikonloppuna joulujuhliin. Juhlat olivat kaikille avoimet ja menimme mukaan laulamaan joululauluja, seuraamaan jouluevankeliumia ja tottakai tapaamaan Joulupukkia.

Ilma oli ihmeen lämmin, harvoin tälläistä herkkua täälläkään joulukuussa

Evankeliumi meni hienosti, suomeksi

Joulupukku tuli valtavan lahjavuoren kanssa ja jakoi kaikille lapsille lahjat

Odotettiin, että kaikki olivat saaneet paketin, sitten vasta sai avata..

Myynnissä oli myös suomalaista suklaata, nam. Säästyvätköhän nämä jouluun...

Tarjolla jouluisia leivoksia ja riisipuuroa

Vielä on pari viikkoa jouluun ja sitä ennen mm. Pähkinänsärkijä-baletti ja Jiu jitsun pikkujoulut. Jouluaaton menukin pitäisi suunnitella. Ainakin sitä bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja kinkkua. Anopin herkullisia alkupalakaloja tulee kyllä ikävä, mutta jospa haetaan sillipurkki Ikeasta :)
Ihanan tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

Itsenäisyyspäivä

Suomen synttärit
Vietimme itsenäisyyspäivää pienimuotoisin menoin kotona. Päivällä isännän ollessa töissä katsoimme tyttöjen kesken linnan juhlia Yle Areenalta ja askartelimme tottakai suomen lipun.

Loppupäivä menikin ruuan laitoissa, sillä illalliseksi oli tiedossa kaalikääryleitä. Ihan ensimmäisä kertaa keksin kokeilla kääryleiden tekoa. Vaikeuksia oli ensin löytää tavallista keräkaalia kaikkien erikoiskaalien joukosta. Onneksi löytyi myös puolukkahilloa, joka kruunasi ateria. Hyvin näytti maistuvan koko perheelle.
Jotenkin kokkaaminen kolmelle on vaikeaa... Perinneruokien ohjeet taitavat olla hiukka suuremmille perheille suunniteltuja. Tästäkin satsista jäi vielä seuraavalle päivälle ja pakkaseenkin.

Illalla polttelimme sinivalkoisia kynttilöitä. On onni olla suomalainen! Kaihoisaa juhlia itsenäisyyspäivää täällä kaukana kotoa. Seuraavaksi juhlimmekin sitten joulua. Sitä vietetäänkin monissa eri pikkujouluissa, niistä lisää ensi kerralla.

Jee, onnea Suomi!

Kaalikääryleet ja Felixin puolukkahilloa :)

Ilmiöitä...

Yli puolet mennyt jo amerikan komennusta. Kuudessa kuukaudessa pääsee aika hyvin jyvälle amerkkalaisuuksista. Täällä on vaan niin erilaista kuin suomessa. On paljon hyvää ja sitten myös jotain niin outoa....

Kävin tuossa hetki sitten vitamiiniostoksilla ja päädyin ihmettelemään miksei lapsille ole normaaleja monivitamiineja. Oli vain Disney-kuviollisia karkkimaisia värillisiä, sokeroituja ihmevitamiineja. Koitin pyytää apua ja sieltä vain ihmeteltiin, etteiväthän lapset osaa  (tai halua) syödä normaaleja tabletteja, niille on oltava omansa. Flinstones ja Princes kuviovitamiinit jäivät hyllylle, pikku neidin pienestä protestoinnoista huolimatta. Täällä puhutaan paljon lasten lihavuudesta ja on kaiken maailman ohjelmia lihaville lapsille. Jännää, että sitten oikein opetetaan koukuttumaan karkkeihin ja makeaan jo pienestä pitäen...

"Näksiäää! " osaa jo meidän kaksi ja puolilvuotiaskin pyytää. Snack-kulttuuri on ihan mahdotonta. Kaikkialla; puistossa, rattaissa, kaupassa, leikkitreffeillä, jumpassa ja muskarissa pitää olla mukana snacksiä. Erilaiset suolaiset kultakalat ja bretselit myydään näppärissä pikkupusseissa, on sitten niin kiva napata evääksi. Terveellisiäkin välipaloja on toki tarjolla, mm. juustokuutioita ja hedelmiä marmelaadin tai muun kastikkeen kanssa myydään valmiiksi pilkottuina ja pakattuina suojakaasuun. Siellä ne omenan palat säilyvät fressinä viileäkaapissa... Kuivattuja hedelmiä on tarjolla paljon ja ne on tosi herkullisia pikku eväitä, jotka säilyvät laukussa pahan päivän varalle. Valitettavasti nekin on usein sokeroituja tai muuten kuorrutettuja. Ainahan voi ottaa tuoreita hedelmiä oikean nälän tainnuttamiseen, mutta jos puistossa toinen nakertaa keksejä ja juo mehua, on siinä vaikea perustella miksi meillä on omenanviipaleita ja vettä pullossa. Muutenkin parin tunnin ulkoilun aikana ei ehkä mun mielestä tarvis yleensäkään syödä mitään.

Ollaan mekin käyty metsä- tai puistoretkellä eväiden kera, maassa maan tavalla. Ja kyllä se juustonäkkäri maistuukin paremmalta luonnon helmassa :)

Lastenhoitotuotteita ja apuvälineitä arjen pyöritykseen löytyy täältä jos jostain. Jokaiseen perushoidolliseen vaiheeseen on omansa. Vaippoja myydään kaikissa Disneyn väreissä, kaiken kokoisille ja kaiken ikäisille.
Pottytraining aloitetaan suhteellisen myöhään ja siihenkin on omat väriä vaihtavat tarrat, musiikkia tuotoksen tullen soittavat potat jne jne. Tutti- ja nokkapulloja käytetään ihan reippaasti yli kaksi vuotiaillakin ja lusikalla, erikoissellaisella, syödään vielä vaikka haarukkakin jo pysyisi hyppysissä. Ja välipaloja varten on omat kuppinsa, jokaisen lapsen lempiastia :)




Naapuriin syntyi vauva pari kuukautta sitten, mutta en ole nähnyt sitä vielä, koska sitä ei tuoda ulos. Täällä ei tietenkään nukuteta ulkona, vaikka olisi oma pihakin. Oikeastaan vaunuja en ole nähnyt kuin ihan muutaman kerran. Meidän silmään normaaleja yhdistelmävaunuja tai ratttaita olen nähnyt lähinnä eurooppalaisilla. Tai no onhan joillain sitten upeita rattaita äidin tarpeisiin :)

Normaalisti lapset matkustavat matkarattaissa, vauvasta alkaen. Pienet vauvat siirtyvät autosta rattaisiin kaukalossa. Muistan sen kaukalovaiheen ja tiukat neuvolan ohjeet, ettei kaukalossa saisi pitää kuin pari tuntia kerrallaan. Tällä taitaa olla eri ohjeet, tai ei ohjeita... Heti kun pystyy istumaan, tai rötköttämään, laitetaan vaan matkarattaisiin, sieltähän näkee kivasti ympärille. Täällä ei tarvise suojata paukkupakkaselta, joten kevyet rattaat ymmärtääkin ihan hyvin. Eikä tarvitse työntää lumessa; pienillä renkailla pärjää asfaltilla, hiekkateitä ei oikeastaan olekaan.

Juoksurattaat taas ovat täällä tuttu näky, kai niitä on enemmän ja enemmän myös siellä Suomessa. Sellaiset mekin hankittiin, isoilla renkailla pärjätään sitten suomessakin hiekkateillä ja myös lumessa.

Yhteisöllisyys taas on täällä ihailtavaa! Jo pari kertaa on jumpassa käynyt niin, ettei ohjaaja ole saapunut paikalle. Kukaan ei ole hermostunut, jupissut tai vaatinut korvaavaa jumppaa. Ne joita tilanne on häirinnyt ovat lähteneet kotiin, mukisematta. Aina löytyy joukosta vähintään yksi vapaaehtoinen, joka on luvannut ohjata tunnin. Siinä on sitten sulassa sovussa alettu lämmittelemään ja tekemään sarjoja, joita ollaan muistettu. Omien jumppakokemusteni mukaan näin ei toimittaisi suomessa yksityisellä salilla eikä ehkä seuroissakaan.

Hyväntekeväisyys on täällä tapana. Yksi jiu jitsu -kaveri oli telonut jalkansa treeneissä, ja koska terveydenhuolto on täällä sillä tolalla kuin on, hänellä ei ollut varaa kalliiseen leikkaukseen. Hyväntekeväisyystreeneillä kerättiin lähes viisi tonnia treenikaverille. (Vielä ehkä kolmet treenit tosin pitäisi järjestää, jotta koko 20 000dollaria saataisiin kasaan....) Toimisiko tämä meillä? Joitain hyväntekeväisyys kampanjoita on kyllä urheilupiireissä kokeiltu, mutta summat eivät ehkä ole tätä luokkaa. Jokusen euron voi mielellään maksaa vapaaehtoista sisäänpääsymaksua, mutta ei satasia, ei ehkä.

Syksyyn ja talven tuloon valmistaudutaan pihatöitä tekemällä kuten missä tahansa. Syyskrysanteemien lisäksi myynninssä on orvokkeja. Viileänkestävyyden ansiosta ne sopivatkin talvikukiksi. Kukat suojataan verkoilla, lehdet on sitten helppo puhaltaa pois kukkien päältä ja kai verkko suojaa mahdolliselta lumisateeltakin.

Orvokit verkon alla

Pientä kulttuurishokkia auheuttavat myös jäätävän kokoiset kahvit pahvimukeissa ja jättimäiset pihvit niin lihatiskillä kuin myös ravintoloissa. Aluksi oli kiusallista kun ravintolassa tultiin suunnilleen jokaisen suupalan jälkeen kysymään "Mitä sulle kuuluu?"  Nyt siihen on toisaalta jo tottunut ja sitä pitää normaalina palveluna. Mitenhän sitten suomessa tottuu taas huikkailemaan tarjoilijoiden perään. Lapset huomioidaan ihanasti ravintoloissa(kin). Usein on piirustusvälineitä tai muuta puuhaa siihen odotteluun ja yleensä on lapsille oma edullinen menu. Ravintoloissa on niin kova menteli muutenkin, ettei lasten somat jutustelut ja muut äänet tunnu oikeastaan missään :)

Ruokaostoksilla  on myös omat ihmettelynaiheensa. Helposti saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin aikaa liukuportaiden vieressä omalla hihnalla kulkevia ostoskärryjä.Välillä on myös vaikeuksia vain olla ja odotella kun myyjä pakkaa ruokatarvikkeita kasseihin. Jos siihen menee auttamaan, aistii kyllä että on astunut toisen reviirille. Ei auta kuin katsella miten jääkaappituotteet pakataan omaan kassiin ja muut tuotteet omaansa. Ihanaa palvelua! Ainiin ja ostoskasseista; jos on omat kauppakassit mukana, niistä maksetaan saman verran takaisin kuin kaupan muovikassi maksaisi! Tämän tavan haluaisin ehdottomasti kaikkialle!

Vielä on aikaa tutustua amerikkalaisiin ihmeisiin. Niistä seuraava onkin joulu, se on jo tullut kaikkialle. Siitä sitten lisää seuravalla kerralla.

Anteeksi vielä niille, joita stereotyyppinen kirjoitteluni loukkaa. Taitaa se vaan olla allekirjoittajan mielestä niin, että borta bra, men hemma best :)