Ajoimme New Orleansista hyvän pätkän kohti pohjoista, tavoitteena nähdä vähän vuoria. Ohitimme taas pari osavaltiota ja kelloakin sai siirtää takaisin itärannikon aikaan. Ilma viileni viilenimistään matkalla, ja 800 km:n jälkeen olimme lähtölukemissa, lähes nollassa. Kyllä tuntuikin kylmältä Floridan lämpötilojen jälkeen.
Matkalla oli hauska seurata kesän muuttumista kevääksi, puiden silmujen vähenemistä ja maiseman harmaantumista takaisin talviseen ilmeeseen. Takapenkin räpätys saatiin pitkästä taipaleesta huolimatta pidettyä aisoissa hyvillä eväillä, leluilla ja kertomalla vitsejä. Kyllä se pian kolmevuotiaskin osaa jo lohkaista Pikku Kalle- tasoisia tarinoita :D
Yövyimme taas motellissa matkan varrella, tällä kertaa Chattnoogassa Tenneseessä. Motellit osoittautuivat oikein sopiviksi majapaikoiksi meidän tarpeille. Hinta-laatu suhde vaihteli, mutta aina sai päänsä painettua puhtaalle tyynyliinalle. Sijainti vaikuttaa hintaan tässäkin asiassa. Syrjäisillä seuduilla saimme huoneen alle viidellä kymmenellä dollarilla ja hintaan kuului vielä aamiainen. Key Westillä ja Miamissa taas sai kehnostakin laadusta maksaa reippaasti yli sata dollaria yöltä.
Pikku neiti oli aina tyytyväinen uuteen hotelliin. Oven auettua kommentti oli joka kerta WAU :)
Day 15 22.3
Heräsimme koleaan aamuun ja keräsimme kasseista kaikki lämpimät vaatteet päällemme. Lähdimme ajelemaan kohti Smoky Mountainseja. Matkasimme pitkin vuoristokyliä kohti huippua. Harmiksemme muutama mutkapätkä ihan huipulla oli suljettu huonon sään vuoksi. Reitti kulki pitkin vuoren rinnettä kiemurrellen joen vierttä pitkin. Mitä ylemmäs pääsimme sitä kapeammaksi tie muuttui ja lopulta päälystekin vaihtui asfaltista hiekaksi. Maisemat olivat upeat, vaikka allekirjoittanutta hieman taisi korkeat paikat kauhistuttaa...
| Edessä häämöttää Smoky Montains |
| Tunnelmallisen alppikylän henkeä |
| ... ja oli lunta! |
| Huipulla tuulee.. |
| Oli pakko juosta edelle nappaamaan pari kuvaa mutkista, eihän se tässä kuvassa kuitenkaan välity |
| Toisinaan ei ollut juurikaan ohitusmahdollisuuksia |
| Asuuko täällä todella joku? |
![]() | |||
| Taloja keikkui vuorenrinteillä |
Lopulta pääsimme laskettelemaan alaspäin vuorenrinnettä kohti isoja teitä. Asfalttikin palautui renkaiden alle ja väri kartanlukijan kasvoille. Piipahdimme lepposassa hippikaupungissa Ashevillessa. Taas Lonely Planetin ohjaamana suuntasimme syömään. Ravintolavalinta oli osuva ja saimme vihdoin niitä vihreitä tomaatteja, joista olimme kuulleet puhuttavan. Kaupunkin kuhisi hipstereitä ja muusikoita. Yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä jopa kolme katusoittajaa tai orkesteria. Taas yksi leppoisa kohde, johon olisi voinut tutustua tarkemminkin. Jatkoimme kuitenkin ajoa hämärään asti ja pysähdyimme yöpymään Virginian puolella.
Day 16 23.3
Kotia kohti!
Viimeiselle päivälle ajettavaa jäi nelisen tuntia. Maisemat tasoittuivat ja pian oli jo kylttejä Washingtoniin. Koti tuntui ihanan kotoisalta kahden ja puolen viikon reissun jälkeen. Pyykin pesu alkoi ja autokin sai harjapesun ja imuroinnin. Hiekkaa ja simpukoita löytyi joka pussista ja nyssykästä. Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen loma, jota muistelemme varmasti vielä moneen kertaan!
![]() |
| Reitti kartalla. Suosittelen lämpimästi roadtrippailua Floridassa1 |


