Erilainen laskettelureissu

Joulun jälkeen pakkasimme mukaan kaikki vähänkään lämpimämmät vaatteet ja starttasimme aamutuimaan kohti pohjoista ja Vermontia. Matka taittui mukavasti, välillä eväitä syöden ja maisemia katsellen. Ajoimme New Yorkin ohi ja näimme kaupungin siluetin. Matkalla oli hurjan paljon tietulleja, vähän väliä piti kaivella dollareita ja usein kymppejäkin.

Tulli taas vaihteeksi

Ehkä ensi kerralla New York Cityyn..

Maisemista saimme kuitenkin nauttia

Ei takapenkin räpätystä vielä tässä vaiheessa

 Maisema muuttui pikkuhiljaa lumisemmaksi ja lumisemmaksi. Ilma pysyi kuitenkin plussan puolella ja tiet olivat suolauksen vuoksi sulia. Lumimyrskystä varoiteltiin tienvarsien opastetauluissa, mutta keli oli suomen olosuhteisiin tottuneille ihan normaali talvikeli. Lumiset maisemat olivat niin kauniita, ihan tuli lukuisat lapinlomareissut mieleen.

Perillä Vermontin osavaltiossa

Loppumatka ojeltiin jonossa

Pääsimme perille Ludlowiin ja Okemo-keskukseen illan suussa. Kävimme katsastamassa paikkoja, kaikki tuntui kovin autiolta klo 17 aikaan illalla. Totuus oli toinen seuraavana päivänä kun ihmismassat olivat liikkeellä. Rinteessä, hississä, ravintolassa ja vessassa sai jonottaa kuiten yleensäkin Amerikassa. Rinteet olivat auki aamu kahdeksasta iltapäivällä neljään saakka. Viimeisen kaakaon sai ostaa rinneravintolasta kolmelta, sitten valmistauduttiin sulkemisaikaan. Hämärä laskeutui pian neljän jälkeen ja koska rinteitä tai teitä ei oltu valaistu valtasi pimeys maiseman täydellisesti. Suomessa ollaan totuttu iltamäkiin ja tunnelmaa riittää mäessä aina hämärän tuntuakin. Turvallisuussyistä ilonpito ja afterski siirtyikin kuppiloiden puolelle sitten illan hämärryttyä.

Kylä oli täynnä ihastuttavia pikku puoteja

Lumiset maisemat ovat niin kauniita, erityisesti kun niitä näkee harvoin




 

Lähdimme rohkeina rinteeseen tuulipuvuissa, vuokravälineillä ja aurinkolaseilla kuten turistit konsanaan. Mimmin ekat laskettelukokemukset olivat tunteiden täyttämiä... Ensin pienen kiukuttelun ja pitkän suostuttelun jälkeen suksi alkoikin luistamaan ja päästiin jopa taikamatolla ylös ja rinnettä alas. Pikku laskettelija riemuitsi onnistumisesta ja jaksoi yllättävän pitkäänkin laskea.

Pientä tuijotuskisaa suksien kanssa....

Aluksi pelotti, mutta ei kauaa

Lastenrinteessä harjoittelua

Vauhdin hurmaa....

Vain kepit puuttuu... Sauvat olisivat olleet mieluisat

Hississäkin sujui hienosti

Kaakao- ja vohvelitauko

Rinteiden todelliset huimapäät :)

Hääpäivän kunniaksi pääsimme kaksin rinteeseen kun Mimmi meni laskettelukeskuksen päivähoitoon. Iltapäivä kahdestaan mäessä tuntui luksukselta! Neidilläkin oli mennyt hienosti ja oli paljon kerrottavaa iltapäivästä ikätovereiden seurassa. Pulikoimme koko perheen kera myös laskettelukeskuksen vesipuistossa ja pääsimme ihan oikeaan saunaan. Piti vain odottaa, että muut olivat lähteneet niin pysytyi heittämään kunnolla sitä löylyä :) Iltaisin söimme ravintoloissa tai haimme ruokaa motelliin. Aamupalaa laitoimme retkimeiningillä huoneessa.

Kun kotiinlähdön aika koitti Mimmi tuumasi, että haluaisi jäädä eikä millään olisi suostunut palauttamaan suksia vuokraamoon. Nyt toiveissa olisi omat prinsessasukset ja kukkakypärä :)


Kotimatkalla kävimme "joululahja" ostoksilla yhdellä east coastin parhaimmista outleteista. Woodbury Common Premiun Outlets New Yorkissa oli niin tupaten täynnä ihmisiä, että autoakaan ei meinannut saada parkkiin tai sitten myöhemmin sieltä ulos... Ilma oli hyytävää ja pyöriminen ulko-ostospaikassa oli aika viileää. Parhainpiin kauppoihin piti jonottaa ulkona ja aina välillä noin kymmenen asiakasta pääsi sisään. Jotain sieltä sitten löytyikin ja pääsimme lopulta jatkamaan matkaa kohti kotia.

Tarjousten perässä

Lumet vähenivät vähenemistään ja lopulta taas oli ihan syksyisen musta maisema. Yhdeksän tunnin istuskelu meni meiltä tytöiltä leppoisasti ja mieskin ajoi mukisematta. Ipadiin piti turvautua vasta pari tuntia ennen kotia, muuten kirjat ja lelut viihdyttivät pikku matkailijaa. Minulta taas valmistui matkalla yksi kaulaliina.

Nyt kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Illalliseksi jotain hyvää ja sitten naapureiden kanssa juhlistamaan vuotta 2013.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo

Jouluaaton aattona kävimme katsomassa ihastuttavia jouluvaloja. Valoreitti kuljettiin autolla, jonossa. Paikalla oli muutama sata muutakin autolastia. Kun vihdoin jonossa seisoskellen pääsimme porteille upeat valot olivat kyllä odottelun arvoisia.


Valoteoksissa seikkailivat nallekarhut ja muut talviset hahmot. Pohdimme, että toimisiko tämä suomessa. Lähtisivätkö perheet ajelulle valoja katsastamaan? Lumettomassa maastossa nämä toimivat hyvin, mustaa iltaa vasten.

 

 

Jouluaattoaamu alkoi joulupuurolla. Riisipuuro maistui kaikille niin, että joku taisi hotkaista sinne piilotetun mantelinkin :)

Jouluaattoon valmistauduttiin ruokaa laittaen kaikki yhdessä. Mimmi oli ihan hyvä apurikin, mutta sai katsella muumeja viimeisien valmistelujen aikana...

Taikinan teko on parasta

Lumisade yllätti meidät ja saimme sittenkin valkoisen joulun. Paljon sitä ei tullut, eikä maahan jäännyt juuri mitään, mutta se tunne ensilumesta oli aito.

Joku karkasi ulos, heti kun bongasi pari hiutaletta ikkunasta

Lumi ei näkynyt, mutta se tuntui nenän päässä :)

Lopulta oli näin kaunista

 

Joulukylvyn jälkeen olimme valmiina joulun viettoon. Söimme perinteisiä jouluruokia ja vietimme mukavan illan, joka päättyi joulupukin vierailuun. Myös naapurin poika saapui meille ihmettelemään "suomalaista" joulupukkia. Naapurit jäivät vielä istumaan iltaa ja maistelemaan joulutorttuja ja glögiä.

Lumiukko-piirretty piti katsoa ensin, eihän se joulu muuten tule.

Alkupalaksi kaloja - gaavilohta, kylmäsavulohta, mätejä, lohipateeta ja pikkuruisia perunoita.
Myös ruisleipää ja karjalanpiirakoita

Sitten johonkin rakoon vielä bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa sekä kinkkua.

Tämä bataattilaatikko oli hurjan hyvää, ehkäpä pähkinä- ja vaahtokarkkikuorrutuksen ansiosta.

Kinkku oli erityisen pieni, mutta silti sitä sai syödä ihan riittämiin

Ruuan jälkeen alkoi joulupukin odottelu.. Ei näy vielä...

Lopulta!

Joulupukki tuli aina Suomesta saakka mukanaan hurjasti lahjoja, lähinnä Mimmille

Alku ujostuksesta selviydyttyään Mimmi uskalsi jo pukin syliinkin.

Ho Ho Ho!

Kiitos lahjoista näääin paljon!

 Joulupäivänä loikoilimme kotona ja pelasimme uusia pelejä. Tapanin päivänä kiiruhdimme kuntosalille kinkkuja sulattelemaan ja Mimmikin pääsi lapsiparkkiin ystäviä tapaamaan. Nyt jääkääpin tyhjennystä ja kassien pakkausta. Huomenna aamulla aikaisin nokka kohti pohjoista ja laskettelukeskusta. Katsotaan kuka meistä lopulta pääsee rinteeseen :)

Ruoka tekee joulun

Jouluun on paikallisten laskujen mukaan kaksi yötä, mutta meidän täytyy nukkua enää yksi yötä ja sitten aatto jo on!

Jouluruokaa on hankittu kaapit täyteen, voisi luulla että syöjiä olisi enemmänkin kuin me kolme. Perinteiseen joulupöytään olemme lisänneet jotain uutta ja taas kokeilemme muutamaa uutta reseptiä.

Ahersimme ystävän kanssa jo lanttulaatikot valmiiksi ja porkkanalaatikon alulle. Meillä ei ole sauvasekoitinta, joten ystävän apu tuli todella tarpeeseen. Teimme myös muutamia suklaaherkkuja, jotka hupenevat jo hyvää vauhtia..

Rocky Roudia, Fudgea ja Riisimurokökkeröitä

Kiitos kokille onnistuneista latikoista ja hyvästä reseptistä

Piparkakkutaikina onnistui yllättävän hyvin, vaikka ihan reseptin mukaisia mausteita ei löytynyt. Muumipiparit häviävät pikkuhiljaa, kaikki niiskuneidit ovat jo loppuneet. Piparkakkutalo projekti alkoi innolla, mutta koristeluvaiheessa alkoi ote herpaantua. Tulos oli kuitenkin pikku neidin mieleen ja nyt jo odotetaan koska sen saa syödä :)

Koristelu oli hauskaa ja todella sotkuista puuhaa...

Muumit saivat talonsa lopulta

Tänä vuonna ostimme minipienen valmiin kinkun, ajatuksena ettei sitä tarvitsisi sitten koko joulua syödä. Garaavilohi on tekeillä anopin ohjeilla ja muut kalat ja mäti ostettu. Porkkanalaatikko, bataattilaatikko ja maksalaatikko on suunnitteilla ja joulupuuroa varten löytyi lopulta oikeanlaisia riisejä.

Aika ruokapainoitteinen joulu tiedossa, hyvä niin. Lahjoja emme ole juuri hankkineet, mutta ehkä pukki tuo jotain jos nyt löytää tänne meille :)

Tänään vielä mennään ostamaan muutamat unohtuneet jutut ja katsastamaan yksi jouluvaloreitti ja sitten rauhoitutaan joulunviettoon. Ensimmäistä kertaa oman perheen kanssa. Ihanan rauhallista, vaikka läheisiä Suomessa ja Kiinassa onkin kova ikävä....

Nyt blogit, netit ja facebookit kiinni ja hyvää joulua kaikille tai oikeastaan Happy Holidays, kuten täällä on turvallista toivottaa.

Mun käspaikka

Neuloo, neuloo..
Helposti voisi kuvitella et minulla on tosi tylsää, kun olen alkanut tekemään käsitöitä. Ei suikaan, päinvastoin! Olen ihan innoissani kun saan pikku nappulan nukkumaan ja pääsen jakamaan nojatuolin kutimien kanssa. Kun työ on puolivälissä alan jo haaveilla seuraavasta projektista. Uudet langat pitäisi olla jo odottamassa, siitä saa hyvää tsemppiä kutoa nopeampaa. Leffat ja etenkin kauhuleffat ovat hyvää tekemistä samalla kun sukan varsi taittuu tai kaulaliina saa pituutta. Nykyään en myöskään nukahda kesken leffan niin helposti kun samalla neulon :)

Koko perheellä uudet jalassa

Harrastus alkoi varoivaisesti Mimmin säärystimillä. Ne olivat kiva ja helppo projekti ja ovat olleet balleriinalle mieluisat. Säärystimien jälkeen rohkaistuin ja tein itselleni elämäni ensimmäistä kertaa villasukat. Kun ei voi äidin neuvoihin turvautua seurasin ohjeita Novitan nettisivuilta. Kuitenkaan en jaksanut sitä mallitilkkua tehdä ja luotin sokeasti silmukoiden määriin... Sillä seurauksella, että kantapää ei todellakaan näytä kantapäältä vaan paremminkin siniseltä suojatossulta jonka sisään on sullottu korkokenkä... Se kantapää on saanut osakseen monet naurut :D Toinen sukka onnistui jo paremmin. En viitsinyt purkaa harjottelukappaleen kantapäätä, onpahan muistona. Kyseinen sukka ei kyllä mahdu mihinkään kenkään, mutta ne onkin kotoiluvillikset.

Tässä vaiheessa miestänikin alkoi kiinnostaa uusi harrastukseni. Välillä hän aina ihmetteli miten narusta voi tulla sellasta jälkeä. Lupasin tehdä sukat myös hänelle jos hän kävisi ostamassa sitä narua. Kangaskaupasta (joka on muuten lempi kauppani tällä hetkellä http://www.joann.com/) tuli kotiin todella paksua mustaa villalankaa. Sukat siitäkin kerästä lopulta tulivat ja vieläpä oikein hyvin istuvat.

Mimmin uudet asusteet

Alkukankeuden ja ylitiukkojen silmukoiden jälkeen tahti kiihtyi. Tein perinteisen vauvan kaulaliinan paksummasta langasta isolle tytölle. Kaulaliina on söpö ja muistan että minullakin oli tuollainen pienenä. Kalaliinaa seurasivat parit pipot. Näin jollain tuollaisen ihanan palmikkoneulepipon ja ajattelin, että se sopisi hyvin villakangastakkini kanssa. Mallitilkku jäi taas innostuksissa tekemättä ja ohjeen silmukkamäärät yhdistettynä valitsemaani lankaan tuottivat pienoisen pettymyksen. Pipo oli minulle aivan liian pieni, mutta onneksi perheen sisältä löytyi sillekin uusi omistaja. Ehkä teen vielä itselleni samanlaisen, parilla lisäsilmukalla. Miehelle syntyi myös pipo. Toiveena oli, että pitää olla sileää. Tein kuitenkin kolme oikein yksi nurin neuletta. Se näyttää aika sileältä, mutta joustaa. Joustaa kuulemma niin paljon, ettei sen kanssa voi lautailla. Siihen hommaan sitten pitää hankkia ihan joku omanlainen pipo :)

Mun pipopäät :)

Menee se noinkin

Langan menekkiä on vaikea arvioida. Usein se loppuu kesken ja pääsee taas lempikauppaan uutta hakemaan. On sillä erällä vaan kuitenkin jotain merkitystä ja langat pitäisi todellakin ostaa aina samasta erästä. Tuossakin kaulaliinassa lanka loppui juuri ennen toista päätä, ja nyt se on sitten hieman eri sävyä. Jos en olisi kertonut totuutta voisi kai luulla, että se kuuluu asiaa. Kun sitten on hankkinut sen toisen kerän työn loppumetreillä jää sitä taas epämääräinen määrä yli. Niitä keränloppuja varten on onneksi nuket :) Pikkuneidin nuket ovatkin nyt lämpimästi puettuina talven varalle. Villatakissa harjoittelin korinpohjaneuletta. Se ei oikein sovi tuollaiseen itsestään raitoja tekevään lankaan, mutta nukkejen muotimaailmassa se ei niin haittaa. Napit vielä puuttuvat, niitä onkin tarjolla täällä kaikenlaisia ihania. Täytyy mennä tytön kanssa valitsemaan. Napittaminen on Mimmin lempipuuhaa tällä hetkellä. Saa sitten hyvää treeniä kun pukee Minttu-nukkea.

Itselleni tein tuubikaulaliinan. Yhdistelin muutamaa ohjetta netistä ja päädyin tekemään reikäneulosta (Sirpa voit korjata, en tiedä mikä sen oikea nimi on).  Kaulaliina on ihan kiva ja lämmittää, täällä alkaa meinaan olla jo aika viileää. Takin päällä kaulaliinaa voi pitää kaksin kerroin ja ilman takkia vaikka sisällä kolmin kerroin. Ja hei yksi tällainen on jo tilattu multa :) Ei tästä käsityökuumesta kuitenkaan ihan leiville lyö. Langat on aika kalliita, mutta täällä varmaan vähän suomen hintoja halvempia. Ehkä siis hamstraan niitä kotiinviemisiksi Suomeen!

Ja pääsinpäs postamaan tälläisen muotiblogikuvan itsestäni, hehee

Tämän päivän ruokakauppareissun hamstraukset viittaavat erehdyttävästi maailmanlopun tuloon. Kasakaupalla suklaata, vaahtokarkkeja ja mm. kondensoitua maitoa. Maailmanloppu ei pelota, sillä huomenna pidämme yhden suomalaisen ystävän kanssa kokkailupäivän. Suunnitelmissa on vääntää lanttulaatikko ja muutamia joulunamuja. Nam!

Olishan voinut ostaa vaan valmiita karkkeja, mutta ei se ole sama...