Thanksgiving

Pieni ja iso leipuri

Kiitospäivä on täällä jouluakin suositumpi pyhä
Kaikki amerkkalaiset, uskontoon katsomatta, viettävät kiitospäivää. Silloin kokoonnutaan perheen ja suvun kesken syömään oikein erityisen kunnolla ja pitkän kaavan mukaan.

Naapurit kutsuivat meidät luokseen kiitospäivän lounaalle ja otimme kutsun kiitollisina vastaan.
Mietimme mitä suomalaista voisimme viedä ja karjalanpiirakat tulivat ensimmäisenä mieleen.
Ei muuta kun ruisjauho-ostoksille. Jauhoja löytyikin helposti, mutta puuroriisiä en löytänyt. Tavallisesta riisistä keitetty puuro kuitenkin onnistui ja saimme kuin saimmekin leivottua vaikka kaulimena olikin viinipullo :)

Teimme myös joulutorttuja. Suomalaisen ystävän suosittelemaa lehtitaikinaa löytyi helposti kaupasta, mutta luumuhillo täältä saa, joten aprikoosihillo sai kelvata.

Karjakkapiirakat menossa uuniin, taustalla "kaulin"

Leipomukset valmiina!
Työkavereilta saatu Mariessu on ollut kovassa käytössä, kiitos siitä!

Tarjolla on vaikka ja mitä. Tietysti kalkkunaa, karpalohilloa, kastikkeita, erilaisia laatikoita ja salaatteja. Yksi ehdoton suosikki löytyi; bataattilaatikko, jossa on rusinoita ja pähkinöitä ja päällä mitäpä muutakaan kuin vaahtokarkkeja. Tämä herkku nähdään tästä lähtien meidän joulupöydässä ;)

Jälkiruokana oli erilaisia piirakoita, kurpitsapiirakkaa eritoten. Joulutortut tekivät kauppansa, erityisesti ne olivat lasten mieleen. Myös karjalanpiirakoita kehuttiin ja ne ihastuttivat mm. muodollaan, ovathan ne vähän amerikkalaisen jalkapallon muotoisia :)

Perinteisesti Thanksgivingin iltaa jatketaan keskustelemalla kovaa ja äänekkäästi mm. politiikasta ja seuraamalla jalkapalloa TV:stä. Kiitospäivän jälkeinen hurja alennusmyynti, Black Friday alkoi joissain liikkeissä jo iltasella ja viimeistään puolilta öin kaupat avasivat ovensa. Supertarjousten perässä taistellaan kuulemma kuin Hulluilla päivillä, usein tarvitaan myös poliisia selvittelemään kyynärpäätaktiikalla shoppailevien käsirysyjä.

Tarjoulupöydän aarellä

Tytöt valmiina juhlimaan

Jatkoimme kiitopäivän merkeissä myös seuraavana päivänä kun illallistimme suomalaisten ystävien luona. Myös siellä oli herkullista kalkkunaa kastikkeineen, herkullista (suomalaista) perunamuussia ja vieläkin parempaa bataattilaatikkoa :)

Kiitospäivänä asiaan kuuluu kiittää asioista, joista on kiitollinen. Me saamme kyllä olla kiitollisia hyvistä ystävistä, joihin olemme tutustuneet täällä vieraalla maalla. Thanks for the invitation, friends!

Ystäviä Suomesta

Mahtavat Suomi-tuliaiset

Jälleennäkemisen  riemua!
Viime keväästä asti ollaan odotettu tätä, kummipojan perheen vierailua. Jännitystä oli ilmassa, kun odottelimme kentällä konetta laskeutuvaksi. Ensin vähän ujostutti, mutta sitten jo saikin halia kummipoikaa, joka oli kasvanut isoksi miehen aluksi. Pikkuveikka jäi suomeen nauttimaan isovanhempien ja tätin jakamattomasta huomiosta.







Muutaman päivän tehovierailu oli kovaa menoa, vilskettä ja aikaisia herätyksiä. Ensin kävimme kaikki perusnähtävyydet taas kertaalleen läpi. Lemppareina pian viisvuotiaan pojan (ja 32 vuotiaan isän) mieleen jäivät Air and Space museo ja dinosaurukset Natural History Museumissa. Kaupunkipäivää seurasi tiukka shoppailupäivä outletilla ja sitten oli vielä aikaa tutustua lähiympäristöön ja ihaniin puistoihin.

Metrolla keskustaan

Lentokoneita ihmettelemässä

Iso ja pieni

Pienet tekevät vielä joskus hassuja....

Karuselli ja kahvitauko

Kaksi aina kaunihimpi, vai not? Ei ehkä ainakaan helpompaa...

Father, son and godfather- and son

Iskästä oltiin välillä vähän mustasukkaisia..

Rennolla dinnerillä ravintolassa...

Kaikki kiva loppuu aikanaa.. Sunnuntaina oli vuorossa pakkausta ja haikeita jäähyväisiä. Sovimme jo seuraavasta, eli vapusta yhdessä. Eihän siihen ole pitkä aika. Kiitos ihanat ystävät!

Vuorilla

Viikonloppu oli tapahumarikas ja vauhdikas
Taas yksi pitkä viikonloppu, veteraanienpäivän kunniaksi myös maanantai saatiin viettää perheen kesken. Perjantaina kävimme ihmettelemässä kaupungin keskustassa avattua luistinrataa. Vielä ei pikkuneitiä saatu luistimille, mutta ehkä tässä joku kerta.

Kauniit valot toivat tunnelmaa

Luistinrata valmiina, lämmintä oli yli kymmenen astetta, mutta talvitunnelma

Isänpäivää vietettiin, taas
Keväällä täällä oli amerikkailainen isänpäivä, mutta isäähän voi juhlia vaikka kaksikin kertaa vuodessa. Aamu alkoi leipomispuuhilla ja iskän herättämisellä. 

Perinteiseen tapaan isää onniteltiin omatekoisella kortilla ja sukkapaketilla. Myös meidän omille iseille Suomeen ja Kiinaan toivotettiin ihanaa isänpäivää!!

Sitten starttasimme minilomalle kohti Blue Ridge Mountaineja ja Shenandoahin kansallispuistoa.

Sky Line Drive

Matkalla näimme upeita maisemia ja saimme nauttia kirkkaasta, aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä. Kansallispuisto oli ilmainen, veteraanien juhlapäivän kunniaksi. Mitään yleisöryntäystä ei kuitenkaan ollut, eikä juuri jonoakaan, vaikka ruuhkista oli varoiteltu. Kausi taisi olla jo aikalailla ohi, moni paikka jo kiinni. Ruskasta oli jäljellä enää muutamat värikkäät lehdet lähinnä maassa, mutta muuten maisemat olivat mahtavia.

Sininen vuorijono

Luntakin nähtiin, Sandy-hurrikaanin jäljiltä

Matka sujui rattoisasti

Kävimme myös kävelyretkellä

Kaikille sopivaa urheilua

Kiipeily kannatti, upea näkymä

Taiteilua

Peurojakin oli liikkeellä

Kävimme myös vaukuttavissa tippukiviluolissa

Melkein teki itsekin mieli koskea

Kuvissa ei tietenkään näytä samalta, mutta upeita olivat

Toivomuslammikko, rahaa oli vaikka millä mitalla

 Muutamaa pakollista pysähdystä lukuunottamatta matkustimme lähes koko päivän. Yövyimme hotellissa ja pääsimme illalla myös uimaan ja porekylpyihin. Ihan mukava ja ikimuistoinen isänpäivä ja kihlajaispäivä.

Tauon paikka

Maanantaina jatkoimme Blue Ridge Parkwayta etelämmäksi. Siellä oli vielä lehtiäkin puissa. Ilma oli sunnuntaita pilvisempi ja ylempänä vuorilla ajoimme useita kilometerejä pilven sisällä. Valkoinen maisema ja vain noin metrin näkyvyys oli näin jälkikäteen muisteltuna upea kokemus, mutta kyllä pelotii. Lopulta päätimme kääntyä takaisin kohti kotia. Kotimatka taittui reippaasti moottoriteitä pitkin.

Ajoimme kohti aavemaista pilveä...

Puut näyttivät vähän pelottavilta

Tässä kuvassa näkyvyys näyttää paljon paremmalta, mitä se todellisuudessa oli

 Nyt taas pyykkikone laulaa. Pientä viimehetken siivousta ja vierassänkyjen petausta. Aamulla kun heräämme ovat ystävämme jo hyvää vauhtia lentemässä kohti Washingtonia. Iltapäivällä saamme noutaa kentältä ihanan kummipoikamme vanhempineen! Sitten vaan shoppailemaan, nähtävyyksille ja juoruamaan ihanien ystävien kanssa!

Isovanhemmat, Sandy, Halloween - kaikki samaan aikaan

Arki ja normaalit kuviot ovat palaneet. Ohjelman täyteiset pari viikkoa isovanhempien kanssa pitivät kiireisenä, enkä edes tänne ehtinyt kirjoitella. Olo onkin kuin hurrikaanin jälkeen ja tämä päivä meni levätessä  :)

Viime viikolla Washingtonin edustalle rantautunut Sandy-hurrikaani pakotti meidät pysymään sisällä muutaman päivän. Olimme varautuneet ohjeiden mukaan mm. hankkimalla vettä, pattereita ja kuivamuonaa kaappeihin. Seurasimme myrskyn etenemistä ikkunoista ja TV:stä. Illalla istuimme otsalamput otsalla, valmistautuneena ennustettuun sähkökatkoon. Selvisimme kuitenkin säikähdyksellä, sillä hurrikaani ei sattunut tähän meidän lähialueelle. Tuuli oli normaalin syysmyräkän luokkaa ja muutaman päivän satoi taukoamatta. Meillä olikin hyvää aikaa istua isovanhempien kanssa ja höpötellä kuulumisia sekä pelata pelejä sisällä. Siinä istuskellessa valmistui myös muutama villasukka ja ihan kantapään kera!

Myrskyn jälkeen lähdimme katsomaan tuhoja

Potomac-joki tulvi, kohina oli aikamoinen

Halloween

Myrskystä selviydyttyämme juhlimme Halloweenia perinteiseen Amerikkalaiseen tapaan. Minnie Mouse- neiti kiersi nyrkkeilijä isänsä kanssa ovelta ovelle karkkijahdissa. Hauskinta oli kuitenkin antaa karkkeja meidän ovella kävijöille. Ovikellon soidessa Mimmi juoksi ovelle riemusta kiljuen. Haamut ja luurangot vähän pelottivat, mutta muille tarjottiin karkkia hymyssä suin. Taisi myös omaan suuhun hävitä ennätysmäärä karkkia sinä iltana, mutta kerrankos sitä :) Liikkeellä oli todella paljon porukkaa. Asumme rivitalokompleksissa ja yli 200 asunnon yhtiössä on paljon lapsia. Täällä on tapana, että ovelle saa mennä trick or treattaamaan, jos talossa on valot päällä ja ovi on koristeltu. Alkuillasta kiertelivät pikkulapset vanhempineen ja loppuillasta pihamaan valtasivat teinit. Osa oli pukeutunut upeasti ja toiset sitten taas niukemmin, mutta kyllä silti korit, kassit ja tyynyliinat täyttyivät herkuista. Illan pimetessä tarjottavat hupenivat, vaikka olimme mielestämme varautuneet hyvin. Karkkiämpärin tyhjennyttyä sammutimme terassin valot ja lyhdyt ja saimme lopulta rauhassa mussutella Mimmin meille keräämiä karkkeja.

toiset olivat oikein panostaneet

koristeltuja pihoja

Tässä tajotaan karkkia, eikä pelota yhtään

Mummin ja vaarin kanssa kiertelimme yhdessä ja erikseen monilla nähtävyyksillä. Pääsimme myös kahdestaan ulos kun oli lapsenvahdit paikalla. Pistäydyimme elokuvissa, ulkona syömässä ja ruokakaupassa ihan kahdestaan. Olipas ihanaa! Ei sellaista osannutkaan arvostaa silloin kuin kaikkea pystyi tekemään ilman erikoisjärjestelyjä... Kiitos kovasti!

Lincoln memorial ja mummit vaarit

Shoppailun uuvuttaneet miehet

Jotain löytyi, pussien määrästä päätellen..

Delfinaariossa

Memoa etsimässä akvaariossa

Cow fish

Hui, hai!

Näääin kivaa oli mummin ja vaarin kanssa!

 

 

 

Viimeinen ilta huipentui vaalivalvojaisiin. Vaalit ovat olleet koko syksyn vahvasti kaikissa medioissa ja jännitystä riitti loppumetreille. Floridan äänten laskun ollessa vielä kesken uskaltauduimme kuitenkin turvallisin mielin unten maille. Aamuun saimme heräta varmoina Obaman toivotusta vaalivoitosta!



Onneksi ei tarvitse pitkään kestää hiljaisuutta, sillä lähtölaskenta seuraavien vieraiden tuloon on jo alkanut. Saamme vieraaksi kummipojan perheineen jo viikon päästä. Tiedossa on varmasti hulinaa ja vauhtia rakkaiden ystävien parissa. Odotamme innolla!