Luulin, että tämä muutto olisi helppo- kaikki tavarat vaan autoon ja sillä selvä. Mutta jotenkin sitä omaisuutta on kertynyt vuodessa ja olikin tiukkaa vääntöä, että saimme haluamamme isommat tavarat mahtumaan autoihin. Pikku neidille on tullut hankittua kaikennäköistä, mitä nyt yleensäkin kaksi vuotiaalle hankittaisiin jos asuttaisiin Suomessakin. Lopulta saimme mahtumaan sängyn patjoineen, korkean tuolin, pyörät ja kaikki kirjat, pelit ja lelut yhdessä auton renkaiden kanssa autoihin. Ovat vanhemmatkin toki jotain itselleen hankkineet, ei voi vain tyttären piikkiin laittaa kaikkea tavaramäärää...
 |
| Satamassa hyvästit, toivottavasti näemme parin kk:n päästä |
Nyt vielä viimeiset tavarat laukkuihin ja loppusiivousta ja siinä se. On jotenkin erityisen haikeat fiilikset. Yksi vaihe elämästä takana ja pian se on muisto vain... Ja mitä tuleman pitää, sitä ei oikein uskalla edes miettiä :) Vuoden aikana olemme tutustuneet upeisiin ihmisiin ja saaneet uusia ystäviä ympäri maailmaa! Olemme viettäneet todella paljon aikaa perheen kesken, ilman yhtäkään koko illan kestävää kokousta tai muutakaan ylimääräistä velvotteita. Ja me tytöt olemme saaneet nauttia toistemme seurasta aamuvarhaisesta iltamyöhään. Olen ollut oikeutettu kun olen voinut seurata täysipäiväisesti pikkuneidin kasvua kaksivuotiaasta tohelosta kolmevuotiaaksi määrätietoiseksi ja taitavaksi pikku prinessaksi.
 |
| vuosi sitten häröiltiin |
 |
| ja nykyään jekkuillaan |
Viikon päästä sitten jännitetään uuden työn ja päivähoidon aloitusta. Mieskin voi kokea shokkihoitoa suomalaiseen työkulttuuriin palatessa. Sain jo hieman esimakua suomalaisesta palvelusta kun soitin verotoimistoon tilatakseni verokorttia. Ei small talkia tai flirttailua, ihan vaan asiat puhuttiin, ei mitään muuta.. Eikä valintatalon kassakaan varmaan kysele vointiani tai ainakaan ei kehu vaikka olisi kuinka kivat kengät jalassa.
Siltikin tai juuri sen vuoksi on ihana palata Suomeen!
 |
| Tuhansien järvien maa, täältä tullaan! |
