Vuorilla

Viikonloppu oli tapahumarikas ja vauhdikas
Taas yksi pitkä viikonloppu, veteraanienpäivän kunniaksi myös maanantai saatiin viettää perheen kesken. Perjantaina kävimme ihmettelemässä kaupungin keskustassa avattua luistinrataa. Vielä ei pikkuneitiä saatu luistimille, mutta ehkä tässä joku kerta.

Kauniit valot toivat tunnelmaa

Luistinrata valmiina, lämmintä oli yli kymmenen astetta, mutta talvitunnelma

Isänpäivää vietettiin, taas
Keväällä täällä oli amerikkailainen isänpäivä, mutta isäähän voi juhlia vaikka kaksikin kertaa vuodessa. Aamu alkoi leipomispuuhilla ja iskän herättämisellä. 

Perinteiseen tapaan isää onniteltiin omatekoisella kortilla ja sukkapaketilla. Myös meidän omille iseille Suomeen ja Kiinaan toivotettiin ihanaa isänpäivää!!

Sitten starttasimme minilomalle kohti Blue Ridge Mountaineja ja Shenandoahin kansallispuistoa.

Sky Line Drive

Matkalla näimme upeita maisemia ja saimme nauttia kirkkaasta, aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä. Kansallispuisto oli ilmainen, veteraanien juhlapäivän kunniaksi. Mitään yleisöryntäystä ei kuitenkaan ollut, eikä juuri jonoakaan, vaikka ruuhkista oli varoiteltu. Kausi taisi olla jo aikalailla ohi, moni paikka jo kiinni. Ruskasta oli jäljellä enää muutamat värikkäät lehdet lähinnä maassa, mutta muuten maisemat olivat mahtavia.

Sininen vuorijono

Luntakin nähtiin, Sandy-hurrikaanin jäljiltä

Matka sujui rattoisasti

Kävimme myös kävelyretkellä

Kaikille sopivaa urheilua

Kiipeily kannatti, upea näkymä

Taiteilua

Peurojakin oli liikkeellä

Kävimme myös vaukuttavissa tippukiviluolissa

Melkein teki itsekin mieli koskea

Kuvissa ei tietenkään näytä samalta, mutta upeita olivat

Toivomuslammikko, rahaa oli vaikka millä mitalla

 Muutamaa pakollista pysähdystä lukuunottamatta matkustimme lähes koko päivän. Yövyimme hotellissa ja pääsimme illalla myös uimaan ja porekylpyihin. Ihan mukava ja ikimuistoinen isänpäivä ja kihlajaispäivä.

Tauon paikka

Maanantaina jatkoimme Blue Ridge Parkwayta etelämmäksi. Siellä oli vielä lehtiäkin puissa. Ilma oli sunnuntaita pilvisempi ja ylempänä vuorilla ajoimme useita kilometerejä pilven sisällä. Valkoinen maisema ja vain noin metrin näkyvyys oli näin jälkikäteen muisteltuna upea kokemus, mutta kyllä pelotii. Lopulta päätimme kääntyä takaisin kohti kotia. Kotimatka taittui reippaasti moottoriteitä pitkin.

Ajoimme kohti aavemaista pilveä...

Puut näyttivät vähän pelottavilta

Tässä kuvassa näkyvyys näyttää paljon paremmalta, mitä se todellisuudessa oli

 Nyt taas pyykkikone laulaa. Pientä viimehetken siivousta ja vierassänkyjen petausta. Aamulla kun heräämme ovat ystävämme jo hyvää vauhtia lentemässä kohti Washingtonia. Iltapäivällä saamme noutaa kentältä ihanan kummipoikamme vanhempineen! Sitten vaan shoppailemaan, nähtävyyksille ja juoruamaan ihanien ystävien kanssa!