Nelivetoajelulla

Day 14 21.3
Ajoimme New Orleansista hyvän pätkän kohti pohjoista, tavoitteena nähdä vähän vuoria. Ohitimme taas pari osavaltiota ja kelloakin sai siirtää takaisin itärannikon aikaan. Ilma viileni viilenimistään matkalla, ja 800 km:n jälkeen olimme lähtölukemissa, lähes nollassa. Kyllä tuntuikin kylmältä Floridan lämpötilojen jälkeen.

Matkalla oli hauska seurata kesän muuttumista kevääksi, puiden silmujen vähenemistä ja maiseman harmaantumista takaisin talviseen ilmeeseen. Takapenkin räpätys saatiin pitkästä taipaleesta huolimatta  pidettyä aisoissa hyvillä eväillä, leluilla ja kertomalla vitsejä. Kyllä se pian kolmevuotiaskin osaa jo lohkaista Pikku Kalle- tasoisia tarinoita :D

Yövyimme taas motellissa matkan varrella, tällä kertaa Chattnoogassa Tenneseessä. Motellit osoittautuivat oikein sopiviksi majapaikoiksi meidän tarpeille. Hinta-laatu suhde vaihteli, mutta aina sai päänsä painettua puhtaalle tyynyliinalle. Sijainti vaikuttaa hintaan tässäkin asiassa. Syrjäisillä seuduilla saimme huoneen alle viidellä kymmenellä dollarilla ja hintaan kuului vielä aamiainen. Key Westillä ja Miamissa taas sai kehnostakin laadusta maksaa reippaasti yli sata dollaria yöltä.

Pikku neiti oli aina tyytyväinen uuteen hotelliin. Oven auettua kommentti oli joka kerta WAU :)

Day 15 22.3

Heräsimme koleaan aamuun ja keräsimme kasseista kaikki lämpimät vaatteet päällemme. Lähdimme ajelemaan kohti Smoky Mountainseja. Matkasimme pitkin vuoristokyliä kohti huippua. Harmiksemme muutama mutkapätkä ihan huipulla oli suljettu huonon sään vuoksi. Reitti kulki pitkin vuoren rinnettä kiemurrellen joen vierttä pitkin. Mitä ylemmäs pääsimme sitä kapeammaksi tie muuttui ja lopulta päälystekin vaihtui asfaltista hiekaksi. Maisemat olivat upeat, vaikka allekirjoittanutta hieman taisi korkeat paikat kauhistuttaa...

Edessä häämöttää Smoky Montains

 

Tunnelmallisen alppikylän henkeä

... ja oli lunta!

Huipulla tuulee..

Oli pakko juosta edelle nappaamaan pari kuvaa mutkista,
eihän se tässä kuvassa kuitenkaan välity

Toisinaan ei ollut juurikaan ohitusmahdollisuuksia

Asuuko täällä todella joku?

Taloja keikkui vuorenrinteillä

Lopulta pääsimme laskettelemaan alaspäin vuorenrinnettä kohti isoja teitä. Asfalttikin palautui renkaiden alle ja väri kartanlukijan kasvoille. Piipahdimme lepposassa hippikaupungissa Ashevillessa. Taas Lonely Planetin ohjaamana suuntasimme syömään. Ravintolavalinta oli osuva ja saimme vihdoin niitä vihreitä tomaatteja, joista olimme kuulleet puhuttavan. Kaupunkin kuhisi hipstereitä ja muusikoita. Yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä jopa kolme katusoittajaa tai orkesteria. Taas yksi leppoisa kohde, johon olisi voinut tutustua tarkemminkin. Jatkoimme kuitenkin ajoa hämärään asti ja pysähdyimme yöpymään Virginian puolella.



Day 16 23.3
Kotia kohti!
Viimeiselle päivälle ajettavaa jäi nelisen tuntia. Maisemat tasoittuivat ja pian oli jo kylttejä Washingtoniin. Koti tuntui ihanan kotoisalta kahden ja puolen viikon reissun jälkeen. Pyykin pesu alkoi ja autokin sai harjapesun ja imuroinnin. Hiekkaa ja simpukoita löytyi joka pussista ja nyssykästä. Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen loma, jota muistelemme varmasti vielä moneen kertaan!

Reitti kartalla. Suosittelen lämpimästi roadtrippailua Floridassa1

New Orleans

Day 11 18.3
Aamupäivällä tutustuimme Salvador Dalí museoon St. Petersburgissa. Näyttely oli vaikuttava vaikka jäimmekin valuvia kelloja kaipaamaan. Muiston pysyvyys- teos onkin New Yorkin Modernin taiteen museossa. Museo oli upea niin sisältä kuin ulkoakin.

Museo on kauas näkyvä maamerkki

Näkymät St. Peterburgin rantaan

Näyttävät kierreportaat veivät näyttelysaleihin

St. Petersburgista lähdimme ajamaan kohti New Orleansia. Matkalla pysähdyimme yöpymään Panama Cityyn. Ehdimme vielä hetkeksi rannalle. Ihanan valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin.....

Day 12. 19.3


New Orleans on ihastuttava kaupunki. Vuonna 2005 olleen Katrina myrskyn jäljiltä osa kaupungista oli  surullisen ränsistynyttä. Ranskalaiskorttelin aito tunnelma oli käsinkosketeltavissa, vaikka turisteille olikin tarjolla matkamuistokauppoja lähes vierivieressä.

Illalla piipahdimme ranskalaiskorttelissa ja koitimme mennä syömään Lonely Planetin suosittelemaan ravintolaan. Harmiksemme se olikin k21 ravintola ja jouduimme kääntymään ovelta. Löysimme kuitenkin toriravintolan, jossa soi elävä musiikki. Söimme jambalayaa ja uppopaistettua kanaa, kuten New Orleansissa kuuluukin.

Osa kaupungista tuhoutui pahoin myrskyssä

Hylättyjä taloja kaupungin laitamilla

Nämäkin talot olivat varmasti kauniita vielä ennen syksyä 2005...

Day 13 20.3


Aloitimme päivän kävelykierroksella Ranskalaiskorttelissa. Talot ja etenkin parvekkeet olivat niin ihania!

Mardi Gras festivaalia oli juuri juhlittu New Orleansissa. Puiden oksilla ja parvekkeilla roikkui satoja kaulakoruja muistona riehakkaasta paraatista. Tutustuimme tarkemmin paraatiperinteeseen Mardi Gras näyttelyssä.

Koristeltuja puita

Mardi Gras paraatissa kaikilla on naamarit

Paraativaunujen koristeita

Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Upeat huvilat, kaunis puisto ja puistomaiset kadut vanhanaikaisine raitiovaunuineen olivat kaunista katseltavaa.

 Kauniista ja keväisestä New Orleanista matka jatkui vuoriston läpi kohti kotia ja Marylandia.

Welcome to Miami

Day 7 13.3
Lähdimme Orlandosta kohti itärannikkoa Cape Canaveraliin. Vietimme aamupäivän Kennedy Space Centerissä raketteja ja avaruusjuttuja tutkien. Avaruuskeskuksessa oli monia erilaisia hyvin järejestettyjä esityksiä ja tieteoiskuja avaruustutkimuksesta. Katsoimme myös 3D elokuvan, jossa pääsi miltein oikealle avruuslennolle.

Kennedy Space Center

Avaruusseikkailulle?

Mimmi tunisti yhden lipuista

 Jatkoimme matkaa etelään ja illan suussa päädyimme Miamiin.

Day 8 14.3
Aamulla lähdimme tutkimaan Miamia. Kaupungista löytyisi myös monia museoita, mutta tällä kertaa päätimme tutustua latinolaiskaupungin osaan ja South Beachiin. Little Havana oli kuin minikokoinen Kuuba kaikkine sikaripuoteineen ja katukaippiaineen.

Piipahdimme sikaripuodissa tuliasostoksilla

South Beachin Art Deco alueella oli ihania pastellitaloja, suoraan elokuvista. Vilinä South Beachin kaduilla oli juuri sellaista kuin odotimmekin. Tunnelma oli leppoisa ja kaikki olivat juhlatuulella.

Art Decoa

Autoja ja tyttöjä, mitäs muutakaan

Lämpömittari näytti 70 astetta

Ihana hiekkaranta

Rannalla tuuli eikä aurinkohattu ei pysynyt päässä, joten pipo toimi paremmin :)

Yöelämästä näimme pientä osviittaa kun kävelimme illalla ravintolakadun läpi. Mutta kurvasimme kuitenkin rattainemme kohti autoa ja motellille nukkumaan mars.


Day 9 15.3
Aamulla keräilimme taas nyssykkämme ja pakkasimme auton. Matka jatkui vetelään Keyn saarille ja 42:n sillan poikki kohti Key Westiä, yhdysvaltojen eteläisintä pistettä mantereella. Matka oli paljon pidempi kuin osasimme odottaa. Autoja oli ruuhkaksi asti ja 190km matka taittui hitaasti. Osa saarista oli isompia ja siellä näytti olevan kaikki mitä ihminen tarvita saattaa. Vastaan tuli välillä myös tuttuja koulubusseja.

Siltoja oli monta ja monenlaisia

Lopulta pääsimme Key Westin kaupunkiin. Meininkin oli kuin missä tahansa turistikohteessa; ravintoloita, krääsäkojuja ja matkatoimistokatoksia. Kävimme katsastamassa tunnetun eteläisimmän pisteen, mutta tyydyimme ottamaan kuvan vain autosta. Koko kylä näytti olevat ihan täynnä ja oikeastaan vain matkailijoita. Söimme kaupungissa lounasta, mutta lopulta lähdimme takaisinpäin pienemmälle saarelle leirintäalueelle, josta olimme varaneet mökkimajoituksen.

Siinä se on, Key Westin eteläkärki

Illaksi ehdimme ihailemaan auringon laskua rauhalliselle leirintäalueelle

Day 10 16.3 

Aamulla tutustuimme mökkinaapureihimme, jotka olivatkin myös Suomesta. Aikamoinen sattuma, koko matkalla emme ole tavaneet suomalaisia tai kuulleet puhuttavat suomea. Heillä oli samanikäinen tyttö ja neidit leikkivätki heti innoissaan yhdessä.

Huvilamme...

Olimme katsoneet erilaisia veneretkiä, joilla voisi päästä nauttimaan meri-ilmasta, mutta päädyimme sitten vuokraamaan oman pikku veneen. Viiden minuutin kipparikoulun jälkeen saimme vielä käytännön opastusta ja päääsimme vesille. Ajelimme ympäriinsä lähistöllä ja välillä pysähdyimme lillumaan ja nauttimaan eväistä. Päivä meni nopeasti ja rusketustakin tarttui pintaan.

Apukuski. Oikeasti veneen liikkuessa neiti istui visusti sylissä

Kameralle tallentuivat vain pelikaanit. Näimme myös delfiinejä, mutta ne olivat liian vikkeliä kuvattaviksi

Illalla oli taas pyykkäämisen ja pakkaamisen aika. Aamulla jatkettaisiin Keyseiltä takaisin päin, kohti pohjoista.


Day 11 17.3
Eteläisimmän Floridan länsipuoli on suurelta osin Evergladesin suoaluetta. Suuntasimme kohti alligaattorialueita toiveissa nähdä edes vilaus noista hurjista otuksista. Päädyimme yhteen luonnonpuistoon, jossa pääsi näkemään alligaattoreita ja kilpikonnia todella läheltä. Kiersimme pyörillä parinkymmenen kilometrin lenkin, jonka varrella saattoi lähes kokoajan bongata alligaattoreita paistattelemassa päivää. Kiipesimme myös näköalatorniin tähystelemään suon elämää yläilmoista

Alliaattorit rohkeina ihan tien reunassa

Upeat näkymät. Kävely ja pyörätiet oli toki asfaltoitu :)
Ja saman reitin saatoi kiertää myös bussikuljetuksella

Vään erilainen varoituskyltti. Tämä oli yhden poikkeuksellisen tien, nimittäin hiekkatien varrella.
Taisi olla ensimmäinen hiekkatie jota ajoimme täällä Amerikassa.

Päivä alkoi kääntyä jo illaksi kun saavuimme Sarasotaan ja Siesta Keylle, Floridan suosituimmalle rannalle. Hiekka oli aivan mahdottoman hienoa ja se narisi jalkojen alla. Ranta oli kaunis ja hienoa hiekkaa lähes silmän kantamattomiin. Merivesi oli paljon lämpimämpää tällä puolella Floridaa kuin Keyseillä tai Miamissa.

Taas kuin elokuvista

Ja heti kiekkahommiin