Joulun jälkeen pakkasimme mukaan kaikki vähänkään lämpimämmät vaatteet ja starttasimme aamutuimaan kohti pohjoista ja Vermontia. Matka taittui mukavasti, välillä eväitä syöden ja maisemia katsellen. Ajoimme New Yorkin ohi ja näimme kaupungin siluetin. Matkalla oli hurjan paljon tietulleja, vähän väliä piti kaivella dollareita ja usein kymppejäkin.
 |
| Tulli taas vaihteeksi |
 |
| Ehkä ensi kerralla New York Cityyn.. |
 |
| Maisemista saimme kuitenkin nauttia |
 |
| Ei takapenkin räpätystä vielä tässä vaiheessa |
Maisema muuttui pikkuhiljaa lumisemmaksi ja lumisemmaksi. Ilma pysyi kuitenkin plussan puolella ja tiet olivat suolauksen vuoksi sulia. Lumimyrskystä varoiteltiin tienvarsien opastetauluissa, mutta keli oli suomen olosuhteisiin tottuneille ihan normaali talvikeli. Lumiset maisemat olivat niin kauniita, ihan tuli lukuisat lapinlomareissut mieleen.
 |
| Perillä Vermontin osavaltiossa |
 |
| Loppumatka ojeltiin jonossa |
Pääsimme perille Ludlowiin ja Okemo-keskukseen illan suussa. Kävimme katsastamassa paikkoja, kaikki tuntui kovin autiolta klo 17 aikaan illalla. Totuus oli toinen seuraavana päivänä kun ihmismassat olivat liikkeellä. Rinteessä, hississä, ravintolassa ja vessassa sai jonottaa kuiten yleensäkin Amerikassa. Rinteet olivat auki aamu kahdeksasta iltapäivällä neljään saakka. Viimeisen kaakaon sai ostaa rinneravintolasta kolmelta, sitten valmistauduttiin sulkemisaikaan. Hämärä laskeutui pian neljän jälkeen ja koska rinteitä tai teitä ei oltu valaistu valtasi pimeys maiseman täydellisesti. Suomessa ollaan totuttu iltamäkiin ja tunnelmaa riittää mäessä aina hämärän tuntuakin. Turvallisuussyistä ilonpito ja afterski siirtyikin kuppiloiden puolelle sitten illan hämärryttyä.
 |
| Kylä oli täynnä ihastuttavia pikku puoteja |
 |
Lumiset maisemat ovat niin kauniita, erityisesti kun niitä näkee harvoin
|
Lähdimme rohkeina rinteeseen tuulipuvuissa, vuokravälineillä ja aurinkolaseilla kuten turistit konsanaan. Mimmin ekat laskettelukokemukset olivat tunteiden täyttämiä... Ensin pienen kiukuttelun ja pitkän suostuttelun jälkeen suksi alkoikin luistamaan ja päästiin jopa taikamatolla ylös ja rinnettä alas. Pikku laskettelija riemuitsi onnistumisesta ja jaksoi yllättävän pitkäänkin laskea.
 |
| Pientä tuijotuskisaa suksien kanssa.... |
 |
| Aluksi pelotti, mutta ei kauaa |
 |
| Lastenrinteessä harjoittelua |
 |
| Vauhdin hurmaa.... |
 |
| Vain kepit puuttuu... Sauvat olisivat olleet mieluisat |
 |
| Hississäkin sujui hienosti |
 |
| Kaakao- ja vohvelitauko |
 |
| Rinteiden todelliset huimapäät :) |
Hääpäivän kunniaksi pääsimme kaksin rinteeseen kun Mimmi meni laskettelukeskuksen päivähoitoon. Iltapäivä kahdestaan mäessä tuntui luksukselta! Neidilläkin oli mennyt hienosti ja oli paljon kerrottavaa iltapäivästä ikätovereiden seurassa. Pulikoimme koko perheen kera myös laskettelukeskuksen vesipuistossa ja pääsimme ihan oikeaan saunaan. Piti vain odottaa, että muut olivat lähteneet niin pysytyi heittämään kunnolla sitä löylyä :) Iltaisin söimme ravintoloissa tai haimme ruokaa motelliin. Aamupalaa laitoimme retkimeiningillä huoneessa.
Kun kotiinlähdön aika koitti Mimmi tuumasi, että haluaisi jäädä eikä millään olisi suostunut palauttamaan suksia vuokraamoon. Nyt toiveissa olisi omat prinsessasukset ja kukkakypärä :)
Kotimatkalla kävimme "joululahja" ostoksilla yhdellä east coastin parhaimmista outleteista. Woodbury Common Premiun Outlets New Yorkissa oli niin tupaten täynnä ihmisiä, että autoakaan ei meinannut saada parkkiin tai sitten myöhemmin sieltä ulos... Ilma oli hyytävää ja pyöriminen ulko-ostospaikassa oli aika viileää. Parhainpiin kauppoihin piti jonottaa ulkona ja aina välillä noin kymmenen asiakasta pääsi sisään. Jotain sieltä sitten löytyikin ja pääsimme lopulta jatkamaan matkaa kohti kotia.
 |
| Tarjousten perässä |
Lumet vähenivät vähenemistään ja lopulta taas oli ihan syksyisen musta maisema. Yhdeksän tunnin istuskelu meni meiltä tytöiltä leppoisasti ja mieskin ajoi mukisematta. Ipadiin piti turvautua vasta pari tuntia ennen kotia, muuten kirjat ja lelut viihdyttivät pikku matkailijaa. Minulta taas valmistui matkalla yksi kaulaliina.
Nyt kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Illalliseksi jotain hyvää ja sitten naapureiden kanssa juhlistamaan vuotta 2013.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
