Joulunodotusta

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Joka aamu Mimmi herää rieumuissaan huutaen "Tänään tulee joulupukki!"  Mutta ei kun vielä on vaan luukkuja avaamatta...

Jottei kuitenkaan odottelu kävisi liian pitkästyttäväksi niin puuhaa riittää joka päivälle.













Tällä viikolla on ollut ohjelmassa askartelua ja vuorossa ikätason mukaista leikkaamista ja pujottelua. Lumesta voi vaan haaveilla, mutta johan on jouluisen näköistä meillä.

 Viime viikolla kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä balettia. Voih se oli ihana! Mimmi jaksoi hienosti ensimmäisen puoliajan ja välttävästi myös toisen puoliajan. Esityksen jälkeen pääsi ihastelemaan balleriinojen pukuja ja sai ottaa kuvia heidän kanssa. Onnen täyttymys pikku balleriinalle, jonka omista treeneistä syksylllä ei tullut juuri mitään. Tanssintaika on kuitenkin vienyt mennessään, ehkä pitäisi ilmoittaa luovaan tanssiin seuraavaksi?

blié

Esityksestä jäi elävästi mieleen pienten hiirten tanssi, joka päättyi yhden osalta kohtalokkaasti. Vieläkin mietitään päivittäin mitä hiirelle tapahtui kuin se makasi maassa jalat kohti kattoa.... Ehkä ensi vuonna tarinasta jää mieleen jotain muutakin :)

jännää...

Ihana mekko..

Pääosan tanssija ja pikkuballeriinat

Viikonloppuna juhlittiin jiu jitsu kauden päättäjäisiä nyyttäreiden merkeissä. Tarjolla oli hurjasti ruokaa, erilaista, eri maista. Me olimme leiponeet ison satsin joulutorttuja ja ne menivät kuin kuumille kiville.
Syömisen jälkeen  parasta oli riehuminen, niin pienten kuin isojenkin mielestä. Mimmin kuperkeikat ja ukemit ilahduttivat. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Harmi vaan, ettei ole vielä alle kolmevuoiaille omaa ryhmää. Ehkä sitten suomessa pitää harkita sellaisen perustamista...

Kotonakin voisi olla lattiat tatamia,  ja seinät :)

Viikko vielä jouluun ja glögi on jo loppunut... Iltaisin on tullut nautittua kynttilävalosta ja käsitöistä kuuman glögimukin seurassa. Pukinkonttiin on valmistunut kaikenlaisia pehmoisia paketteja, niistä lisää vaikka seuraavalla kerralla.

Tunnelmallista joulunodotusta!

Joulu on jo ovella....

Joulun voi nähdä kaikkialla, vaikka jouluisesta lumesta ei ole tietoakaan.

Joulun odotus alkoi kun hankin koko pihapiirin komeimman ovikranssin :) Isännän mielestä se on jo pikkasen liikaa, mutta ei se täällä amerikassa ole edes huomiota herättävä!





Tuskaiseen odotukseen apuna on jopa kolme kalenteria. Melkein puolet luukuista on jo avattu. Joka aamu herätään iloisena kurkkaamaan Muumi-kalenteriin, tai kalentereihin. Yhdessä on kuvia, toisessa suklaata ja kolmannessa pikkuhahmoja.

Joulukuusikin on jo pystyssä. Ostin käytettynä muovikuusen värikkäine koristeineen. Se on jotain sellaista mitä ei ehkä enää tulla näkemään meidän kodissa. Mutta maassa maan tavalla ja pikkuneidista se on ainakin tosi hieno värivaloineen kaikkineen.

Joulukorttitalkoot taas takana.
Toivottavasti kortit löytävät perille täältä meren takaa.  Ja niille, joille kortti ei syystä tai toisesta tipahda postiluukusta, toivotamme hyvää joulun odotusta näin blogiteiste :)

Pakettikortit teimme Mimmin kanssa mitenkäs muutenkaan kuin perunapainannalla, vanhat kunnon päiväkotiaskartelut käyttöön!















Jouluvaloja

Jouluvalokarkelot ovat alkaneet. Talot kilpailevat kadun varren komeimmista valoista. Autosta niitä on vaikea saada ikuistettua, tässä kuitenkin jotain kuvia liikennevaloista otettuna. Täytyy lähteä joku ilta kävelylle kunhan kaikki ovat saaeet talonsa koristeltua. 






Monissa paikoissa on myös erilaisia valoreittejä, joille on pystytetty upeita valoja. Kävime eräässä puistossa ihastelemassa valoloistetta ja testailemassa uutta kameraa.

Cookien Swap
Keksit ja piparit kuuluvat jouluun. Cookiet ovat täällä aika valtavia, yleensä suklaahippuja sisältäviä herkkupommeja. Kansainvälisten naisten ryhmässä järjestettiin keksimaistiaiset. Jokainen leipoi jotain maalleen tyypilliä keksejä ja sitten maisteltiin kaikkia. Me tehtiin Mimmin kanssa tottakai muumi-pipareitea. Onneksi mummi oli tuonnut pikku leipurille muotteja suomesta. Kaiken joulukiireen keskellä jouduin turvautumaan Ikean valmistaikinaan... Kuitenkin hyviä tuli ja maistuivat muillekin!

Muumit valmiina, oli muutama Niisku Neitikin

Purkillinen keksejä, nam.
Muutama säästettiin iskällekin..

Herkkuja tarjolla

Taloyhtiössäkin juhlittiin joulunodotusta. Party Roomissa oli tarjolla pikkusuolaisia ja erilaisia piirakoita. Illan kohokohta oli arvonta, josta meille tuli kotiinvieisiksi jouluinen kori. Nyt se on nukensänkynä ja tuli todella tarpeeseen :)

Pihan lapsia saman päydän äärellä, hauskaa ja villiä menoa

Arpaonni suosi meitä(kin)

Jouluun kuuluvat myös pienoismalli kaupungit junineen. Kävimme ihastelemassa yhtä valtavaa pienoismallia.

Alussa vielä jännityksellä odotettiin junan uloa, kunnes lopulta teki mieli mennä katsomaan vähän lähempää...

Pieniä yksityiskohtia myöden ihastuttava!

Suomalaiset joulujuhlat
Suomi-koululla päättyi lukuvuosi viime viikonloppuna joulujuhliin. Juhlat olivat kaikille avoimet ja menimme mukaan laulamaan joululauluja, seuraamaan jouluevankeliumia ja tottakai tapaamaan Joulupukkia.

Ilma oli ihmeen lämmin, harvoin tälläistä herkkua täälläkään joulukuussa

Evankeliumi meni hienosti, suomeksi

Joulupukku tuli valtavan lahjavuoren kanssa ja jakoi kaikille lapsille lahjat

Odotettiin, että kaikki olivat saaneet paketin, sitten vasta sai avata..

Myynnissä oli myös suomalaista suklaata, nam. Säästyvätköhän nämä jouluun...

Tarjolla jouluisia leivoksia ja riisipuuroa

Vielä on pari viikkoa jouluun ja sitä ennen mm. Pähkinänsärkijä-baletti ja Jiu jitsun pikkujoulut. Jouluaaton menukin pitäisi suunnitella. Ainakin sitä bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja kinkkua. Anopin herkullisia alkupalakaloja tulee kyllä ikävä, mutta jospa haetaan sillipurkki Ikeasta :)
Ihanan tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

Itsenäisyyspäivä

Suomen synttärit
Vietimme itsenäisyyspäivää pienimuotoisin menoin kotona. Päivällä isännän ollessa töissä katsoimme tyttöjen kesken linnan juhlia Yle Areenalta ja askartelimme tottakai suomen lipun.

Loppupäivä menikin ruuan laitoissa, sillä illalliseksi oli tiedossa kaalikääryleitä. Ihan ensimmäisä kertaa keksin kokeilla kääryleiden tekoa. Vaikeuksia oli ensin löytää tavallista keräkaalia kaikkien erikoiskaalien joukosta. Onneksi löytyi myös puolukkahilloa, joka kruunasi ateria. Hyvin näytti maistuvan koko perheelle.
Jotenkin kokkaaminen kolmelle on vaikeaa... Perinneruokien ohjeet taitavat olla hiukka suuremmille perheille suunniteltuja. Tästäkin satsista jäi vielä seuraavalle päivälle ja pakkaseenkin.

Illalla polttelimme sinivalkoisia kynttilöitä. On onni olla suomalainen! Kaihoisaa juhlia itsenäisyyspäivää täällä kaukana kotoa. Seuraavaksi juhlimmekin sitten joulua. Sitä vietetäänkin monissa eri pikkujouluissa, niistä lisää ensi kerralla.

Jee, onnea Suomi!

Kaalikääryleet ja Felixin puolukkahilloa :)

Ilmiöitä...

Yli puolet mennyt jo amerikan komennusta. Kuudessa kuukaudessa pääsee aika hyvin jyvälle amerkkalaisuuksista. Täällä on vaan niin erilaista kuin suomessa. On paljon hyvää ja sitten myös jotain niin outoa....

Kävin tuossa hetki sitten vitamiiniostoksilla ja päädyin ihmettelemään miksei lapsille ole normaaleja monivitamiineja. Oli vain Disney-kuviollisia karkkimaisia värillisiä, sokeroituja ihmevitamiineja. Koitin pyytää apua ja sieltä vain ihmeteltiin, etteiväthän lapset osaa  (tai halua) syödä normaaleja tabletteja, niille on oltava omansa. Flinstones ja Princes kuviovitamiinit jäivät hyllylle, pikku neidin pienestä protestoinnoista huolimatta. Täällä puhutaan paljon lasten lihavuudesta ja on kaiken maailman ohjelmia lihaville lapsille. Jännää, että sitten oikein opetetaan koukuttumaan karkkeihin ja makeaan jo pienestä pitäen...

"Näksiäää! " osaa jo meidän kaksi ja puolilvuotiaskin pyytää. Snack-kulttuuri on ihan mahdotonta. Kaikkialla; puistossa, rattaissa, kaupassa, leikkitreffeillä, jumpassa ja muskarissa pitää olla mukana snacksiä. Erilaiset suolaiset kultakalat ja bretselit myydään näppärissä pikkupusseissa, on sitten niin kiva napata evääksi. Terveellisiäkin välipaloja on toki tarjolla, mm. juustokuutioita ja hedelmiä marmelaadin tai muun kastikkeen kanssa myydään valmiiksi pilkottuina ja pakattuina suojakaasuun. Siellä ne omenan palat säilyvät fressinä viileäkaapissa... Kuivattuja hedelmiä on tarjolla paljon ja ne on tosi herkullisia pikku eväitä, jotka säilyvät laukussa pahan päivän varalle. Valitettavasti nekin on usein sokeroituja tai muuten kuorrutettuja. Ainahan voi ottaa tuoreita hedelmiä oikean nälän tainnuttamiseen, mutta jos puistossa toinen nakertaa keksejä ja juo mehua, on siinä vaikea perustella miksi meillä on omenanviipaleita ja vettä pullossa. Muutenkin parin tunnin ulkoilun aikana ei ehkä mun mielestä tarvis yleensäkään syödä mitään.

Ollaan mekin käyty metsä- tai puistoretkellä eväiden kera, maassa maan tavalla. Ja kyllä se juustonäkkäri maistuukin paremmalta luonnon helmassa :)

Lastenhoitotuotteita ja apuvälineitä arjen pyöritykseen löytyy täältä jos jostain. Jokaiseen perushoidolliseen vaiheeseen on omansa. Vaippoja myydään kaikissa Disneyn väreissä, kaiken kokoisille ja kaiken ikäisille.
Pottytraining aloitetaan suhteellisen myöhään ja siihenkin on omat väriä vaihtavat tarrat, musiikkia tuotoksen tullen soittavat potat jne jne. Tutti- ja nokkapulloja käytetään ihan reippaasti yli kaksi vuotiaillakin ja lusikalla, erikoissellaisella, syödään vielä vaikka haarukkakin jo pysyisi hyppysissä. Ja välipaloja varten on omat kuppinsa, jokaisen lapsen lempiastia :)




Naapuriin syntyi vauva pari kuukautta sitten, mutta en ole nähnyt sitä vielä, koska sitä ei tuoda ulos. Täällä ei tietenkään nukuteta ulkona, vaikka olisi oma pihakin. Oikeastaan vaunuja en ole nähnyt kuin ihan muutaman kerran. Meidän silmään normaaleja yhdistelmävaunuja tai ratttaita olen nähnyt lähinnä eurooppalaisilla. Tai no onhan joillain sitten upeita rattaita äidin tarpeisiin :)

Normaalisti lapset matkustavat matkarattaissa, vauvasta alkaen. Pienet vauvat siirtyvät autosta rattaisiin kaukalossa. Muistan sen kaukalovaiheen ja tiukat neuvolan ohjeet, ettei kaukalossa saisi pitää kuin pari tuntia kerrallaan. Tällä taitaa olla eri ohjeet, tai ei ohjeita... Heti kun pystyy istumaan, tai rötköttämään, laitetaan vaan matkarattaisiin, sieltähän näkee kivasti ympärille. Täällä ei tarvise suojata paukkupakkaselta, joten kevyet rattaat ymmärtääkin ihan hyvin. Eikä tarvitse työntää lumessa; pienillä renkailla pärjää asfaltilla, hiekkateitä ei oikeastaan olekaan.

Juoksurattaat taas ovat täällä tuttu näky, kai niitä on enemmän ja enemmän myös siellä Suomessa. Sellaiset mekin hankittiin, isoilla renkailla pärjätään sitten suomessakin hiekkateillä ja myös lumessa.

Yhteisöllisyys taas on täällä ihailtavaa! Jo pari kertaa on jumpassa käynyt niin, ettei ohjaaja ole saapunut paikalle. Kukaan ei ole hermostunut, jupissut tai vaatinut korvaavaa jumppaa. Ne joita tilanne on häirinnyt ovat lähteneet kotiin, mukisematta. Aina löytyy joukosta vähintään yksi vapaaehtoinen, joka on luvannut ohjata tunnin. Siinä on sitten sulassa sovussa alettu lämmittelemään ja tekemään sarjoja, joita ollaan muistettu. Omien jumppakokemusteni mukaan näin ei toimittaisi suomessa yksityisellä salilla eikä ehkä seuroissakaan.

Hyväntekeväisyys on täällä tapana. Yksi jiu jitsu -kaveri oli telonut jalkansa treeneissä, ja koska terveydenhuolto on täällä sillä tolalla kuin on, hänellä ei ollut varaa kalliiseen leikkaukseen. Hyväntekeväisyystreeneillä kerättiin lähes viisi tonnia treenikaverille. (Vielä ehkä kolmet treenit tosin pitäisi järjestää, jotta koko 20 000dollaria saataisiin kasaan....) Toimisiko tämä meillä? Joitain hyväntekeväisyys kampanjoita on kyllä urheilupiireissä kokeiltu, mutta summat eivät ehkä ole tätä luokkaa. Jokusen euron voi mielellään maksaa vapaaehtoista sisäänpääsymaksua, mutta ei satasia, ei ehkä.

Syksyyn ja talven tuloon valmistaudutaan pihatöitä tekemällä kuten missä tahansa. Syyskrysanteemien lisäksi myynninssä on orvokkeja. Viileänkestävyyden ansiosta ne sopivatkin talvikukiksi. Kukat suojataan verkoilla, lehdet on sitten helppo puhaltaa pois kukkien päältä ja kai verkko suojaa mahdolliselta lumisateeltakin.

Orvokit verkon alla

Pientä kulttuurishokkia auheuttavat myös jäätävän kokoiset kahvit pahvimukeissa ja jättimäiset pihvit niin lihatiskillä kuin myös ravintoloissa. Aluksi oli kiusallista kun ravintolassa tultiin suunnilleen jokaisen suupalan jälkeen kysymään "Mitä sulle kuuluu?"  Nyt siihen on toisaalta jo tottunut ja sitä pitää normaalina palveluna. Mitenhän sitten suomessa tottuu taas huikkailemaan tarjoilijoiden perään. Lapset huomioidaan ihanasti ravintoloissa(kin). Usein on piirustusvälineitä tai muuta puuhaa siihen odotteluun ja yleensä on lapsille oma edullinen menu. Ravintoloissa on niin kova menteli muutenkin, ettei lasten somat jutustelut ja muut äänet tunnu oikeastaan missään :)

Ruokaostoksilla  on myös omat ihmettelynaiheensa. Helposti saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin aikaa liukuportaiden vieressä omalla hihnalla kulkevia ostoskärryjä.Välillä on myös vaikeuksia vain olla ja odotella kun myyjä pakkaa ruokatarvikkeita kasseihin. Jos siihen menee auttamaan, aistii kyllä että on astunut toisen reviirille. Ei auta kuin katsella miten jääkaappituotteet pakataan omaan kassiin ja muut tuotteet omaansa. Ihanaa palvelua! Ainiin ja ostoskasseista; jos on omat kauppakassit mukana, niistä maksetaan saman verran takaisin kuin kaupan muovikassi maksaisi! Tämän tavan haluaisin ehdottomasti kaikkialle!

Vielä on aikaa tutustua amerikkalaisiin ihmeisiin. Niistä seuraava onkin joulu, se on jo tullut kaikkialle. Siitä sitten lisää seuravalla kerralla.

Anteeksi vielä niille, joita stereotyyppinen kirjoitteluni loukkaa. Taitaa se vaan olla allekirjoittajan mielestä niin, että borta bra, men hemma best :)

Thanksgiving

Pieni ja iso leipuri

Kiitospäivä on täällä jouluakin suositumpi pyhä
Kaikki amerkkalaiset, uskontoon katsomatta, viettävät kiitospäivää. Silloin kokoonnutaan perheen ja suvun kesken syömään oikein erityisen kunnolla ja pitkän kaavan mukaan.

Naapurit kutsuivat meidät luokseen kiitospäivän lounaalle ja otimme kutsun kiitollisina vastaan.
Mietimme mitä suomalaista voisimme viedä ja karjalanpiirakat tulivat ensimmäisenä mieleen.
Ei muuta kun ruisjauho-ostoksille. Jauhoja löytyikin helposti, mutta puuroriisiä en löytänyt. Tavallisesta riisistä keitetty puuro kuitenkin onnistui ja saimme kuin saimmekin leivottua vaikka kaulimena olikin viinipullo :)

Teimme myös joulutorttuja. Suomalaisen ystävän suosittelemaa lehtitaikinaa löytyi helposti kaupasta, mutta luumuhillo täältä saa, joten aprikoosihillo sai kelvata.

Karjakkapiirakat menossa uuniin, taustalla "kaulin"

Leipomukset valmiina!
Työkavereilta saatu Mariessu on ollut kovassa käytössä, kiitos siitä!

Tarjolla on vaikka ja mitä. Tietysti kalkkunaa, karpalohilloa, kastikkeita, erilaisia laatikoita ja salaatteja. Yksi ehdoton suosikki löytyi; bataattilaatikko, jossa on rusinoita ja pähkinöitä ja päällä mitäpä muutakaan kuin vaahtokarkkeja. Tämä herkku nähdään tästä lähtien meidän joulupöydässä ;)

Jälkiruokana oli erilaisia piirakoita, kurpitsapiirakkaa eritoten. Joulutortut tekivät kauppansa, erityisesti ne olivat lasten mieleen. Myös karjalanpiirakoita kehuttiin ja ne ihastuttivat mm. muodollaan, ovathan ne vähän amerikkalaisen jalkapallon muotoisia :)

Perinteisesti Thanksgivingin iltaa jatketaan keskustelemalla kovaa ja äänekkäästi mm. politiikasta ja seuraamalla jalkapalloa TV:stä. Kiitospäivän jälkeinen hurja alennusmyynti, Black Friday alkoi joissain liikkeissä jo iltasella ja viimeistään puolilta öin kaupat avasivat ovensa. Supertarjousten perässä taistellaan kuulemma kuin Hulluilla päivillä, usein tarvitaan myös poliisia selvittelemään kyynärpäätaktiikalla shoppailevien käsirysyjä.

Tarjoulupöydän aarellä

Tytöt valmiina juhlimaan

Jatkoimme kiitopäivän merkeissä myös seuraavana päivänä kun illallistimme suomalaisten ystävien luona. Myös siellä oli herkullista kalkkunaa kastikkeineen, herkullista (suomalaista) perunamuussia ja vieläkin parempaa bataattilaatikkoa :)

Kiitospäivänä asiaan kuuluu kiittää asioista, joista on kiitollinen. Me saamme kyllä olla kiitollisia hyvistä ystävistä, joihin olemme tutustuneet täällä vieraalla maalla. Thanks for the invitation, friends!

Ystäviä Suomesta

Mahtavat Suomi-tuliaiset

Jälleennäkemisen  riemua!
Viime keväästä asti ollaan odotettu tätä, kummipojan perheen vierailua. Jännitystä oli ilmassa, kun odottelimme kentällä konetta laskeutuvaksi. Ensin vähän ujostutti, mutta sitten jo saikin halia kummipoikaa, joka oli kasvanut isoksi miehen aluksi. Pikkuveikka jäi suomeen nauttimaan isovanhempien ja tätin jakamattomasta huomiosta.







Muutaman päivän tehovierailu oli kovaa menoa, vilskettä ja aikaisia herätyksiä. Ensin kävimme kaikki perusnähtävyydet taas kertaalleen läpi. Lemppareina pian viisvuotiaan pojan (ja 32 vuotiaan isän) mieleen jäivät Air and Space museo ja dinosaurukset Natural History Museumissa. Kaupunkipäivää seurasi tiukka shoppailupäivä outletilla ja sitten oli vielä aikaa tutustua lähiympäristöön ja ihaniin puistoihin.

Metrolla keskustaan

Lentokoneita ihmettelemässä

Iso ja pieni

Pienet tekevät vielä joskus hassuja....

Karuselli ja kahvitauko

Kaksi aina kaunihimpi, vai not? Ei ehkä ainakaan helpompaa...

Father, son and godfather- and son

Iskästä oltiin välillä vähän mustasukkaisia..

Rennolla dinnerillä ravintolassa...

Kaikki kiva loppuu aikanaa.. Sunnuntaina oli vuorossa pakkausta ja haikeita jäähyväisiä. Sovimme jo seuraavasta, eli vapusta yhdessä. Eihän siihen ole pitkä aika. Kiitos ihanat ystävät!